Pojat ei pussaa poikia

10.

Ethan

Viikko vierähti hetkessä. Janette edelleen roikkui kädessäni joka sekunti, eikä Oliveria hirveästi näkynyt. Silloin tällöin saatoin juuri ja juuri nähdä hänet Leon kanssa käytävillä, siinä kaikki. Eihän hän edes liikuntaan ilmestynyt, miksi?

"Ethan." Janette sanoi. Lopetin keskutelun Joelin ja Lukan kanssa katsoen sitten Janetteen. "Öö mun serkku on meillä ja öö... mun pitää niinku sit sen kyydillä kotii." Olin lähellä alkaa nauraa tytön huonolle tekosyylle. Miksei hän vain suoraan sano, että hän on jo jonkun toisen kanssa?

"Joo, mutta mulla on sulle yksityistä asiaa." Janette nyökkäsi ujosti. Vedin Janeten hänen kädestään lähelle koulun parkkipaikkoja, missä ketään ei ollut.

"Miks sä valehtelet mulle päin naamaa?" Kysyin suoraan. "Etkö sä huomaa miten huono oot valehtelee ja peittelee asioita multa?" Janette katsoi minua kauhuissaan. Hän katsoi alas kenkiinsä katuvan näköisenä. "Nii sitä vähä minäkin."

"Ethan kuuntele!" Janette huusi, kun lähdin paikalta pois.

"Mitä mun tässä pitää kuunnella?!" Huusin päin Janeten itkuisia kasvoja. "Älä sano yhtäkään valhetta enää mulle! Mä näin sut sillon siellä puistossa! Me ollaan ohi!" Huusin viimeisen lauseen hyvin kovaa, että kauempanakin olevat kuulivat sen. Lähdin vain paikalta sisälle jättäen Janeten paikalleen tuijottaen perääni.

Istuin tyhjälle käytävälle tuijottaen seinää. Olin nyt virallisesti jättänyt Janeten. Jopa jotkut olivat kuulleet sen ja siitä varmasti tiesi jo nyt koko koulu.

Kellojen soidessa nappasin vain repun vierestäni ja laahustin tunnille. Olin hieman myöhässä, mutta onneksi en saanut merkintää.

Normaalisti juttelisin vain koko ajan, mutta nyt istuin vain hiljaa tuijottaen taululle. Sinnekkin ilmestyi koko ajan mitäkin ihme numero ja kirjain sekamelskoja, mistä en tajunnut yhtään mitään.

"Ethan?" Joel tökkäsi kättäni. Käännyin katsomaan tätä väsyneen näköisenä. "Miks Janette itki äsken ulkona?"

"Sen siitä saa, ku pettää." Vastasin ja käänsin katseeni takaisin luokan etuosaan. Opettajakin vain selitti jotain mistä en tajunnut taaskaan mitään. Tukiopetus voisi olla ihan hyvä idea.

Tunnin loputtua lähdin vasta viimeisten joukossa, vaikka normaalisti olen ensimmäinen. Nyt ei vaan jaksa, oloni oli hyvin huono ja väsynyt. Päätin siis mennä ensi tunnin ajaksi nukkumaan portaiden alle.

Istuin kylmälle lattialle portaiden alle. Laitoin myöskin kuulokkeet korviini ja musiikin soimaan. Kuitenkaan rauhani ei kestänyt kauaa, kun viereeni istui tuttu poika.

Hän ei tainnut tunnistaa minua, kun rohkeasti vain istui viereeni. Hänellä oli kädessään puhelin vaikkei hän sillä kovin mitään tehnytkään.

"Mites kaula voi?" Naurahdin. Oliver katsoi minua kauhuissaan ja sitten hieman punastui. "Eli ihan hyvin kai?" Oliver ei vastannut mitään. "Älä sit puhu." Sanoin muka vihaisena.

"A-anteeks." Oliver kuiskasi hiljaa.

"Oho. Osaahan se puhuu taas." Sanoin naurahtaen samalla. "Miks sä muuten oot täällä?" Kysyin sitten yllätten Oliverin sekä itseni.

"Mä tulin tänne olee rauhassa." Oliver vastasi hiljaa. Nyökkäsin päätäni ja sitten tuli hiljaista. Miksi edes olin Oliverille näin kiltti? Viimeksi, kun asiaa olin miettinyt en pitänyt Oliveria yhtään muitakaan parempana. Nyt jotenkin hän tuntuu... erikoiselta? Sellaiselta kenestä haluan pitää kiinni, enkä koskaan päästää irti. Yhtäkkiä halu suudella Oliveria kasvoi.

En tiedä mitä tapahtui tai miten se tapahtui, mutta kuitenkin ikäänkuin tulin Oliverin päälle ja suutelin tämän huulia. Ensin Oliver ei vastannut suudelmaan, mutta onneksi hän kuitenkin vastasi siihen.

"Huhhuh." Nuolaisin huuliani, kun istuin takaisin paikalleni. Sivusilmällä katsoin kuinka Oliverin posket hohtivat punaisina ja, kun hän kosketti huuliaan.

"Mutta Ethan, etkö sä oo Janeten kaa?" Oliver kysyi hyvin pitkän ja kiusallisen hiljaisuuden jälkeen.

"En oo. Jätin sen tänää." Vastasin rauhallisena. Oliver vain nyökäytti päätään sanomatta sanaakaan. Kellot soivat seuraavan tunnin merkiksi.

"Mun pitää mennä tunnille, liikuntaa." Oliver naurahti ujona ja oli sitten lähdössä.

"Eikö me olla samassa ryhmässä?" Mietin ääneen. Oliver nyökkäsi. Katsoin poikaa hetken kunnes nousin sitten itsekkin ylös ja lähdimme yhdessä kohti koulun kenttää, varmaankin hieman myöhässä. Mitä ihmettä tuo poika tekeekään minulle?

Toivottavasti tää ei ollu liian lyhyt :)

Nyt on mulla suurin osa kokeista done! Vielä enkun sanakoe torstaina (jonka luulin olevan eilen) ja sitte on myös iso koe ens maanantaina. Myöskin pitää tehä terveystiedosta juttui koska ei olla saatu meijän power pointtii valmiiiks. Yritän kuitenki nyt päivitellä tänne joka päivä :)

Toivottavasti kuiteni tykkäsitte ❣️