Pojat ei pussaa poikia

7.

Tää luku on joskus ollu täällä... mutta vähä eri versiona. Mä veikkaan, että tykkäätte tästä muokatusta enemmän ;)

Oliver

Juuri olin kuullut, että äiti hyväksyy homot. Mutta yksi juttu jäi epäselväksi. Hyväksyykö hän minun olevan yksi?

Oveen koputti joku keskeyttäen keskustelumme. Menin avaamaan sen ja siellä seisoi Ethan. Minua pelotti. Miksi Ethan oli ovellani?

"Miks sä oot täällä?" Kysyin hiljaa posket punoittaen. Ethan katsoi minua vähän apeana, miksi?

"Mikä on?" Voi hemmetti! Hän huomasi minun itkeneen. Tuijotin vain hiljaa Ethanin tummiin silmiin. En saanut sanaa suustani. Yritin mielessäni saada edes jonkunlaisen tekosyyn, mutta ei mitään. Mieleni vain palasi miten hyvältä Ethan näytti juuri nyt. Olihan hänet näytetty juuri hakatun, mutta silti. Tuo vielä vain lisäsi hänen lookkiinsa sitä pahan pojan elettä.

"Oliver kuka siellä on?" Äiti tuli ovelle. Hän katsoi minua ja Ethania vuorotellen. Varsinkin Ethania hän katsoi tarkasti.

"Oon Ethan. Oliverin koulusta, meillä on jotai tuntei yhessä." Ethan sanoi hätäisesti äidilleni. Äiti vain nyökkäsi päätään ja kohta hän jo hymyili ohjaten Ethania sisään. Sehän tästä vielä puuttuikin!

"Menkää te vaikka Oliverin huoneeseen niin mä tuon teille kohta välipalaa." Äiti hymyili. Nyökkäsin vain päätäni hermostuneena ja johdatin Ethanin perässäni huoneeseeni. Onneksi se oli siisti, eikä lattialla lojunut miljoona kiloa vaatteita. Ethan istui rennosti sängylle ja katseli ympärillensä. Itse istuin pöydän ääreen. Vedin jalkani rintaani vasten ja katsoin Ethania.

"Tiesiksä, että ei kannata olla Janeten kaltasien ihmisten kaa." Ethan rikkoi hermoja raastavan hiljaisuuden. "Onneks satuin paikalle nii ei tarvii enää sen esittää muka rakastavansa mua." Kuuntlein vain hiljaa Ethanin puhuvan. Mietin vain mistä hän puhui. Onko Janette pettänyt häntä vai mitä on tapahtunut?

"M- mitä on tapahtunu?" Kysyin todella hiljaa. Ethan kääntyi katsomaan minuun ja nousi sitten sängyltä tullen luokseni.

"Anna mä kerron mitä on tapahtunu." Hän virnisti suoraan silmieni edessä. "Janette sattumoisin pussaili jonku pojan kaa puistossa. Ja mietin jos voisin kostaa sille." Ethanin virne vain kasvoi. Hän veti jalkani alas ja piti tiukasti reisistäni kiinni. "Ja nyt on aika sille kostolle."

Ethan virnisti ennenkuin tunsin hänen huulensa omillani.

Tiiättekö sen tuntee ku teillä on maailman paskin olo ettekä saa vaa lopetettuu itkemistä? Ja sitte sieltä jostai hevon perseestä ilmestyy joku ihan hemmmetin ihana ihminen. Koska mulle just kävi näin.

Tää yks ihminen on tosi tärkee ja ainut oikee kaveri kuka mulla on. Tiiän... tulkaa vaa kiusaa siitä miten hemmetin yksinäinen ja kaveriton ihminen oon :) en vaa voi sille mitää ku oon kaikille se viimenen vaihtoehto.

Kuitenki kiitos tälle ihmiselle ku ilmestyit mun elämään sieltä hevon perseestä❣️🥖

Kiitos myös sulle kuka tän luki ja toivottavasti tykkäsit❣️ ootte kaikki ihanii ja rakastan teitä kaikkii❤️