11.

3.8K 284 126
                                    

Oliver

Koulussa oli pitkästä aikaa ihan kivaa, ainakin Ethanin takia. Hän oli loppupäivän kanssani eikä kukaan edes katsoa meihinpäin. Kun Ethan päätti vielä saattaa minut kotiin, hipoi hän kädellään koko ajan omaani. Punastuin hieman ja pidin katseeni koko ajan jaloissani.

Se kirkas auringon paiste vaihtui juuri Ethanin lähtiessä kotiinsa vesisateeksi. Juoksin ottamaan hänet kiinni ja raahasin hänet sisälle taloomme.

"Et sä voi tossa sateessa kävellä. Oot jo nyt ihan märkä." Katsoin Ethania posket hieman punoittaen. Olin juuri pitänyt Ethanin kädestä kiinni, mikä ei ole minulle tavallista.

Lähdin eteisestä nopeasti keittiöön kenkien riisumisen jälkeen. Ethan seurasi perässäni tietämättömänä. Kysyin jos hän haluaisi jotain syömistä, mutta kieltäytyi. Päädyin siis vain ottamaan meille limutölkit jääkaapista ja lähdimme ne käsissämme huoneeseeni.

Tunti vierähti nopeasti, kun katsoimme sängylläni tietokoneelta elokuvaa. Jotenkin "vahingossa" Ethan onnistui kaatamaan juomansa syliini. Ja pyyhkeellä hän hieroi varmasti tahalleen haaroväliäni oikein hitaasti.

"Ehkä mä vaihan vaan housut." Nousin äkkiä sängyltä varmasti tulipunaisena. Ethan vain katsoi minua virnistäen, kun otin kaapistani toiset housut ja poistuin huoneesta.

Vessassa tuijotin punaisia kasvojani hyvin pitkään. Jopa niin pitkään, että Ethan tuli koputtelemaan ovelle.

"Mikä sulla kestää? Haluisin jatkaa tota elokuvaa."

"Öhm mä tuun ihan just." Huusin takaisin. Kuulin Ethanin lähtevän ovelta joten vaihdoin äkkiä housuni, heitin likaiset pyykkikoriin ja juoksin sitten huoneeseeni. Ethan makoili sängyllä rennosti puhelin kädessään. Makasin hänen viereensä, mutta vain selkä händen päin. Paljon sanoja ei tarvittu, kun Ethan halasi jo minua takaapäin ja suuteli hellästi selkääni ja niskaani.

"Voitko lopettaa?" Kysyin halliten epämääräisiä ääniäni.

"Ja miks mä lopettaisin?"

"Koska mä en halua." Vastasin ja nousin istumaan irroittautuen Ethanin otteesta. Ethan laittoi tietononeen lattialle sängyn viereen ja kaatoi minut sitten sängylle selälleni tullen vielä päälleni.

"Miksi sä et halua?" Ethan kysyi virnistäen. Yritin vain rimpuilla istumaan, mutta Ethan piti minua tiukasti selälläni allansa. "Vastaa mulle nii saatat päästä poiski."

"No mä en haluu olla joku lelu sulle kellä sä leikit ennenku löydät jonku muun Janeten tilalle." Sanoin tiukasti.

"No anteeksi vain, mutta mä oon löytäny sen yhen jo Janeten tilalle." Ethan sanoi ja lähentyi kasvoillaan omiani. Tuijotin Ethanin silmiin ja jotenkin ilman ajattelua pyyhkäisin hänen hiuksiaan taaksepäin. Ne oli silkkisen pehmeät, ihan erilaiset mitä tuollaiselta pahalta pojalta osasinkaan kuvitella.

"Sulla on ihanat hiukset." Sanoin ajatuksissani ääneen. Ethan naurahti ja puhui sitten: "no kiitos. Ei sullakaa yhtää huonommat oo." Punastuin hieman Ethanin vastauksesta.

Jäimme vain tuijottamaan toisiamme, kun kasvomme koko ajan lähenivät hitaasti. Kun huulemme ensin koskettivat toisiaan, mahassani velloi. En tiedä miksi taas jännitin tilannetta.. ihankuin en Ethania koskaan olisi pussanut.

Jotenkin ihmeellisesti Ethanin paita lensi lattialle, ja minä sitten lumoissani silittelin hänen vatsalihaksiaan hennosti. (Miks tää kuulostaa nii oudolta??)

Omanikin paitani lensi lattialle Ethanin oman seuraksi. Hento ja herkkä suudelma muuttui pikaisesti sotkuiseksi ja intohimoiseksi.

Housuni lensivät nätissä kaaressa lattialle ja Ethan tuijotti minua lumoissaan. Ihankuin olisin edes ollut jotain niihin verrattuna kenen kanssaan hän on joskus ollut.

"Ehkä meijän kannattaa lopettaa." Työnsin Ethanin päältäni pois ja istuin sängyn reunalle.

"Hei, ei meijän mitään tarvii tehä. Me voidaan vaa kattoo sitä elokuvaaki, ei siinä mitää." Ethan sanoi yllättävän iloisena. Pelkäsin jo hänen olevan hieman vihainen, kun en halunnut alkaa tekemään mitään.

Päädyimme siis vain halailemaan jostakin syystä peiton alle katsoessamme elokuvaa. Ja minun tuurillani, kun olimme juuri suutelemassa siskoni ryntää huoneeseen nähden meidät molemmat.

Oon vitun paska. Heivei!

Pojat ei pussaa poikiaWhere stories live. Discover now