Pojat ei pussaa poikia

13.

Ethan

Olin yksin ennen tuntien alkua polttamassa tupakkaa. Joel tai kukaan muukaan ei ollut vielä tullut, mutta Janette näytti tulevan sen samaisen pojan kanssa kenet näin puistossa. Poika toi Janeten melkein tupakkapaikalle ja suuteli sitten tyttöä.

Hyi helvetti, ajattelin. Käänsin pääni pois heistä ja keskityin sitten tupakkaani. Janette vielä oli sen pojan kanssa, kun Oliver tuli.

"Hei." Tervehdin Oliveria kuka seisoi pää alhaalla ja kädet takin taskussa edessäni.

"Moi." Hän mumisi vastaukseksi.

"Anteeks, ku mun piti lähtee eilen." Sanoin raapien niskaani. Oliver katsoi minua hiljaa ja punastui sitten hieman.

"Ei se mitää, mulla piti muutenki tehä läksyi ja kaikkee." Oliver sanoi. "Ja en mä sua omista tai mitää." Hän lisäsi sitten nopeasti hieman naurahtaen.

"Niin kai. Mutta jos sä haluut omistaa mut, nii siitä vaa." Virnistin. Oliver katsoi minua suu auki ja löi sitten käteeni. "Kiitos." Näytin kieltä pojalle. Hän vain nauroi hiljaa posket punaisina. Tunsin oloni iloiseksi ja luontevaksi Oliverin seurassa. Toisinkuin Janeten, hänen kanssaan esitin vähän. Olin se paha poika, mutta Oliverille olen ihan erilainen.

"Hei Ethan!" Janette tuli hymyillen luoksemme. Se poika oli näköjään jo lähtenyt ja nyt Janette on minussa kiinni.

"Mitä sä haluut?" Kysyin tylsistyneenä. Heitin tupakan maahan ja talloin sen kengänkärjelläni.

"No tulin sun luo. Kenen muunkaa?"

"Ihan sama. Mennää Oliver meillä alkaa tunti." Tartuin Oliveria kädestä ja lähdin hänen kanssaan sisälle. Kuitenkin Oliver veti heti kätensä pois omastani ja katsoi sitä koko ajan, kun menimme sisälle.

"Ethan?" Istuimme vielä portaiden alla ennen tuntiemme alkua. Oliver nojasi olkapäähäni, kun katsoi yhdistettyjä käsiämme.

"Niin?"

"Miks sä laitoit sen kuvan mun taustakuvaksi?" Oliver kysyi varovasti.

"Ai sä haluut ihan tietää syyn?" Oliver nyökkäsi päätään varovasti olkaani vasten. "No ehkä, että sä näkisit mun upeen vartalon aina ku avaat puhelimes." Kuiskasin.

"Ai." Kuului vain hänen suustaan. Hiljaa irrotin käteni Oliverin omasta ja sitten laitoin sen hänen farkkujensa etutaskuun. Otin sieltä Oliverin mustan iPhone puhelimen ja katsoin taustakuvaa.

"Taisit tykkää tästä." Katsoin Oliveria virnistäen.

"Kai mä vähä." Oliver myönsi posket punaisina. Hymyilin itsekseni ja liitin kätemme taas yhteen. Istuimme siinä pitkään, todella pitkään. Emme menneet edes ensimäiselle tunnille. Paremmin aika kului istuessa ihan hiljaa jonkun joka tuntuu itselle erikoiselta kanssa.

Kun tunti loppui kaivauduimme pois portaiden alta ja päätimme lähteä meille, koska miksi ei. Pieni syysviima puhalsi kasvojamme vasten kävellessämme meille. Vaikka matka oli hieman pitkä halusimme silti kävellä, tai Oliver halusi. No ainakin sain pitää poikaa kädestä lämmittäen hänen kylmiä käsiään.

"Ethan mitä vittua?"

Hei kaikille

Vähä lyhyempi osa, koska halusin tehä teille tänää ees jotai :)

Pahoittelen KAIKISSA mun kirjoissa olevia kirjoitusvirheitä. Minulla saattaapi kuule olla pienimuotoinen lukihäiriö.. joka sitte tarkottaa etten saata huomata kaikkee. Anteeksi siitä!

Toivottavasti kuitenki tykkäsitte❣️