Pojat ei pussaa poikia

16.

Ethan

Katselin hiljaa kainalossani makaavaa Oliveria. Silittelin hänen vaaleanruskeita hiuksiaan hellästi hymyillen. Oliver tuhahteli vähäväliä hiljaa saaden hymyni nousemaan. Meinasin nukahtaa pieniin mietteisiini, mutta Oliverin puhelin värähteli koko ajan keittiössä. Hiljaa hivuttauduin istumaan sohvalle. Haroin hieman sekaisia hiuksiani kädelläni ja katselin ympärilleni. Päädyin seinään tuijotukseni jälkeen varovasti nousemaan sohvalta ja hiippailemaan sitten keittiöön.

Ajattelematta vastasin puheluun nojaten keittiösaarekkeeseen. Hieroin silmiäni ja tervehdin soittajaa unisena.

"Oliver?"

"Eikun Ethan." Vastasin hentoon naisääneen, kenen veikkasin olevan Oliverin äiti.

"Kuka Ethan?" Nainen ihmetteli.

"Oliverin.. po- kaveri." Meinasin jo lipsauttaa suhteemme hänen äidilleen. Hän kyseli kaikkea ja vastasin kaikkeen rehellisesti, vaikkakin hieman unisena.

"Annatko puhelimen Oliverille, mulla ois sille asiaa?"

"Se nukkuu." Vastasin ja tuijotin Oliveria, kuka makasi sohvalla yksinäisenä.

"Ai. No sano sille, että soittaa myöhemmin." Nyökkäsin päätäni vaikkei sitä kukaan nähnytkään. Hyvästelin Oliverin äidin sitten nopeasti, laitoin puhelimen pöydälle ja kipitin hiljaa takaisin Oliverin viereen sohvalle. Tälläkertaa vedin viltin päällemme. Pidin pienempää poikaa tiukasti lähelläni ja annoin monta herkkää suudelmaa hänen otsalleen. Silitin hiljaa Oliverin selkää pitäen silmiäni myös kiinni.

Oli jo hämärämpää, kun avasin silmäni. Oliver ei ollut vieressäni enää, vain harmaa viltti päälläni. Hieroin selälläni kasvojani ja haukottelin, ennen istumaan nousua. Katselin taas ympärilleni, mutta Oliveria ei näkynyt missään. Päätin lähteä käymään pikaisesti vessassa ja sitten etsiä Oliverin.

Haapuilin hämärässä kohti vessaa. Meinasin jopa lentää naamalleni lattialle matkalla. Onneksi selvisin vessalle ehjin nahoin ja juuri, kun olin avaamassa ovea Oliver ilmestyy eteiseen kauppakassi kädessään.

"Ai sä ootki hereillä." Hän naurahti. Nyökkäsin päätäni ja liikuin poikaystäväni luokse. Suutelin hänen huuliaan hellästi ja nappasin sitten pussin lattialta, lähtien se kädessäni keittiöön. Oliver tuli perääni ja halasi minua tiukasti.

"Mulla on kylmä." Hän mutisi kaulaani vasten kutittaen sitä hieman.

"Oota tässä." Päästin pojasta irti ja kiiruhdin eteiseen repulleni. Kaivoin sieltä mustan hupparini ja se kädessä lähdin keittöön takaisin Oliverin luo. "Pistä se päälle." Sanoin hymyillen ojentaessani hupparia Oliverin käsiin. Hän kiitti hiljaa ja veti sen sitten t-paitansa päälle. Se oli hieman suuri pojalle, mutta hän näytti suloiselta se päällään.

"Sulonen." Hymyilin tuijottaessani Oliveria.

"Kuva kestää kauemmin." Oliver hymyili viekkaasti. Ajattelin, että tuo oli ihan hyvä idea. Otin siis puhelimeni farkkujeni taskusta ja osoitin kameran Oliveria päin. "No en mä nyt oikeesti!" Oliver huusi kikattaen. Hän peitti kasvonsa ja veti hupun päähänsä, saaden itsestään entistäkin suloisemman näkoisen.

"Noin!" Katsoin lumoissani kuvaa Oliverista.

"Hyii! Poista se." Hän katsoi minua koiranpentu ilmeellään.

"Vaikka sä kuinka yrittäisit niin silti ei." Vastasin päättäväisesti. Oliver vain halasi minua ja katsoi mitä tein puhelimellani. Vaihdoin äsken ottamani kuvan taustakuvakseni ja katselin sitä jonkin aikaa.

"Ei se niin hieno ole." Oliver sanoi napaten puhelimeni kädestäni ja laittoi sen sitten pöydälle. Väittelimme pitkään kyseisen kuvan hienoudesta ja päädyimme lopputulokseen, että kuva oli täydellinen.

Myöhemmin illalla makoilimme Oliverin huoneessa hänen sängyllään vierekkäin. Silitin Oliverin silkkisen pehmeää ihoa hänen paitansa alta, kun katsoimme jotain elokuvaa tv:stä, joka sattui juuri näkymään. En kovin keskittnynyt elokuvaan, vaan pieneen suloiseen enkeliin vieressäni. Tuntui lämpimältä, kun Oliver makasi vieressäni. En minä koskaan näin pehmo Janetelle ollut. Hyvä, että edes halasin koskaan häntä. Suutelukin jo tuntui ällöttävältä. Oliverin kanssa taas.. kaikki on täydellistä. Elämme omassa pienessä pinkissä kuplassamme, minne kukaan muu ei pääse.

"Sun äiti muuten soitti sulle tänään, kun nukuttii ja käski sitten soittaa takasin." Sanoin, kun muistin unisen puheluni Oliverin äidin kanssa.

"Mi- keneksi sä sanoit ittes?" Oliver häkeltyi. "Eikö se kyselly mitään?"

"Ei. Ja ihan kuule omana itsenäni esittäydyin, mutta sanoin olevani vaan kaveri, vaikka oisin kyllä halunnu sen vähä kivemman sanan sanoo." Puhuin rauhallisesti. Tiesin, ettei hänen äitinsä ollut mikään ahdasmielinen, kuka vihaisi minun ja Oliverin kaltaisia ihmisiä, mutta silti Oliver ei ollut varmasti kertonut hänelle olevansa kiinnostunut pojista.

"Okei." Oliver mumisi hiljaa. Hän kääntyi televisiosta päin makaamaan pää rinnallani. Toinen käteni oli kiertynyt hänen kehonsa ympärille, kun toinen taas silitti hänen hiuksiaan. Hänen hiuksensa olivat pehmeät, eikä niistä löytynyt yhtään takkua. Hymyilin itsekseni, kun Oliver yritti katsoa ohjelmaa, muttei keskittynyt siihen vaan kosketukseeni hänen kehollaan.

"Etkö sä soita sille?" Ihmeissäni kysyin hiljaisuuden jälkeen.

"Soitan kohta." Oliver sanoi. "Nyt mä haluun vaan ihan rauhassa maata sun vieressä." Hän sitten lisäsi ja tuli kokonaan makaamaan päälleni. Vedin peiton päällemme samalla, kun tuijotin Oliverin täydellisiä kasvoja. Väsyneeltä hän ainakin näytti, jos ei muuta.

"Miten oon näin väsyny?" Haukotteli Oliver. Pudistin päätäni haukotellen itsekkin haukotellen. Vasemmalla kädelläni silitin Oliverin poskea hellästi. Peukaloni eksyi hänen alahuulelleen, jota katsoin halukkaana. "Idiootti." Oliver naurahti ja painoi sitten huulensa intohimoisesti omilleni. Suudelmamme oli ensin rauhallinen, mutta se muuttui koko ajan intohimoisemmaksi. Käteni vaelsivat Oliverin paidan sisään, ja hänen kätensä oli poskillani koko ajan. Tuntuu, etten tule koskaan kyllästymään tähän.

Vähä pidempi osa, koska haluun olla edes joskus kiltti ihminen.

Toivottavasti tykkäsitte, eikä tää ollu pitkästyttävä 💜