Pojat ei pussaa poikia

44.

Oliver

Mä en tiedä mikä mulle tuli. Tuntu, että Ethan ois tullu niin hyvin toimeen sen Ellan kanssa ja ne ois varmasti jääny vielä juttelemaan, jos en olis ollu siinä. Taas pilasin hyvän mahdollisuuden Ethanille löytää-

"Mitä sä mietit?" Uninen ääni kysyy vierestäni. Katson Ethania kuka räpyttelee silmiään väsyneenä. Kello on jo yli kaksi enkä ole saanut vieläkään unta. "Huhuu Oliver." Ethan sitten naurahtaa, kun en vastaa tälle vaan tuijotan tätä hiljaa silmät pyöreinä.

"En mitään." Vastaan kuiskaten. Ethan vain nyökkäilee ja vetää minut itseensä kiinni sulkien silmänsä.

"Nuku nyt." Tottelin käskyä väittämättä vastaan, tai ainakin yritin. Päädyin vain pyristelemään irti Ethanin otteesta ja nousin istumaan huokaisten. "Mikä sulla on?" Kuulin hänen äänensä takaani. Tuijotin vain syliini hiljaa vastaamatta mitään. Tunsin hänen istuvan viereeni ja kohta hieman lihaksikkaat ja treenatut kädet olivat ympärilläni.

"En mä vaan saa unta." Vastasin sitten. Tunsin huokauksen kauallani, mikä kutitti ja sai pienen kikatuksen karkaamaan suustani.

"Noni onhan se ilonen Oliver vielä elossa." Naurahdus pääsi Ethaninkin huulilta.

"Oot ihan tyhmä." Käänsin pääni kohti hänen omaansa kohdaten ne tutut ruskeat suklaasilmät.

"Mä tiedän, mut nii oot säki." Pyöräytin silmiäni huvittuneena hymyillen.

"Saanks mä tulla syliin?" Ujosti kysyin yrittäen olla katsomatta Ethanin silmiin, jotka tuijottivat suoraan sieluuni.

"Siitä vaan." Kädet katosivat ympäriltäni, saaden kaiken lämmön muuttumaan pelkäksi kylmyydeksi. Hiljaa odotin paikallani, kun Ethan liikkui istumaan nojaamaan seinään kädet levitettynä minua varten. Kömmin paikaltani takaisin poikaystäväni lämpöön, kuka heti sulki minut halaukseensa. Sekä antoi nopean pusun huulilleni. "Jostain syystä mä vaan haluisin kaataa sut tuohon ja tehä sulle jotain."

"Hyi sää kuulostat ihan pervolta!" Huusin ehkä liiankin kovaa. Peitin heti käsilläni suuni tajutessani sen. Ethan vain hiljaa nauroi edessäni. Kikatin itsekkin hieman omalle tyhmyydelleni.

En jaksanut nauraa kauaa, kun Ethanin kommentti herätti muistoja mielessäni. Käteni putosivat syliini samalla, kun ilmeeni vaihtui surullisen totiseksi. Ethan oli heti huolissaan ja tarttui varovasti kasvoistani kiinni. Hän huokaisi syvään katsoen sitten suoraan silmiini. Huomasin kivun hänenkin katseessaan, mikä sattui sydäntäni vieläkin enemmän

"Anteeks Ethan." Kuiskasin ihan hiljaisesti.

"Ei, älä pyydä anteeks. Mikään ei oo sun syytä." Pehmeät peukalot silittivät poskiani hellästi. Suljin silmäni ja annoin kyynelien valua poskilleni. "Älä itke enkeli." Hiljainen pyyntö kantautui korviini. Sana enkeli tuntui syvällä sydämmessä, vaikkakin hyvällä tavalla.

"En mä haluis itkee, mutta mä en haluu enää muistaa sitä kaikkee." Irrotin Ethanin kädet poskiltani ja siirryin halaamaan häntä. Hänen kätensä olivat nopeasti ympärilläni.

"Mä tiedän rakas, mä tiedän. Mä autan sua unohtaa sen." Nyökkäsin päätäni Ethanin kaulaa vasten, kun puhuminen tuntui liian raskaalta. "Ja anteeksi. Mun ei ois pitäny sanoo äsken sitä, mitä sanoin. Vaikka se kyllä on totta et haluun sua, mutta mä ymmärrän täysin ettet sä pysty siihen."

"Rakastan sua." Kuiskasin vain. Se tuntui kaikista luontevimmalta tähän tilanteeseen. Ethan kertoi kuinka paljon myös rakasti minua saaden enemmän kyyneliä virtaamaan silmistäni. Hänen paljas selkänsä oli täyttynyt kyyneleistä ja yritin hätäisesti kuivata niitä käsilläni huitoen.

"Anna olla, yritetään nukkuu. Mä tiiän, että sä oot väsyny ja tarviit lepoo." Nostin pääni katsomaan vakavaa ja hieman väsyneen näköistä Ethania. Nyökkäsin päätäni varovasti, liikuin poikaystäväni sylistä pois ja menin peiton alle makaamaan. Ethankin vaihtoi istuma-asentonsa makuuasentoon hiljaa. Hän tuli ihan viereeni ottaen minut kainaloonsa. "Mä suojelen sua kaikelta. Muista se enkeli." Hento kuiskaus kuului tyhjässä huoneessa. Yritin vain päästä lähemmäs Ethania, kuka naurahti hieman typerälle yritykselle. "Mä en lähe mihinkään." Yritin sulkea pois mielestäni kaiken pahan ja keskittyä vain siihen, mitä Ethan minulle puhui.

Pikkuhiljaa silmäluomeni alkoivat tuntua erityisen raskailta eikä millään tuntunut olevan väliä. Tunsin vain kuinka turvalliset ja tutut kädet olivat ympärilläni. Kohta olinkin jo täydessä unessa, sekä turvassa poikaystäväni lämpimässä syleilyssä.

"Nuku hyvin, enkelini." Oli viimeinen asia, minkä kuulin ennenkuin nukahdin.

Vähän lyhyempi osa tälläkertaa, toivottavasti ei haittaa 😬

Mutta toivon vaikka tää olikin vähä lyhyempi nii tykkäsitte tästä💕