Komea Kusipää

~2~

Jes! Sä tulit", sanoin iloisena ja halasin minua pitempää Ashia joka tuli luokseni ostarin sisäänkäyntioville.

Ash halasi minua takaisin, päästi irti ja sanoi: "Joo tottakai. Onks sulla taas joitain juoruja kerrottavana?" Hän virnisti. Se oli jo tullut tavaksi, että tulimme ostarille puhumaan muista ja muutenkin ehkä vähän juoruilemaan.

Naurahdin. "Ei tällä kertaa, mut saanko kuitenki kysyä jotain?" kysyin kun lähdimme kävelemään eteenpäin pitkin käytävää. Ostarilla oli porukkaa muttei kuitenkaan mikään täystungos, onneksi.

"Kysy vaan", Ash sanoi ja katsoi minuun pienen hetken. Olin hetken hiljaa kun mietin mistä alottaisin.

"Carahan on sun eksä", aloitin ja Ash nyökkäsi. "Miks te erositte?" jatkoin. Näin Ashin katseen synkkenevän. Olin joskus kysynyt tämän saman kysymyksen Caralta, mutta hän oli vain sanonut että he eivät sopineet yhteen. Olin jättänyt asian siihen, sillä Cara oli näyttänyt niin kiusaantuneelta.

"Mm.. no.. yhen tyypin takia", poika sanoi hiljaa. Hänen äänestään kuului että hän inhosi kyseistä tyyppiä.

"Ai. Miks?"

"Se tyyppi sai Caran uskomaan että mä olisin pettänyt sitä Gracien kanssa, siis tiiätkö, sen vihreesilmäsen Gracien kanssa jonka porukkaan kuuluu ne Estelle, Vivian ja Lucas", Ashton huokaisi. "Vaikka olin vaa ollu kaupungilla Gracien kaa ja se tyyppi sai meistä kuvan missä halattiin. Tää tyyppi, tai siis Adler-"

"Adler! Ai se jätkä joka on meiän koulussa?!" kysyin järkyttyneenä. Toki hänestä uskoisi mitä tahansa, mutta olin silti yllättynyt miten hän liittyi tähän. Adler on komea, hänellä on tummanruskeat söpöt hiukset, ihanat kasvonpiirteet ja syötävänsöpöt silmät. Mutta ainakin päältäpäin hän on jäätävä kovis porukkansa kanssa.

"Niin, just se Adler. Se halus vaan erottaa meiät. Pahinta tässä on se et Cara usko sitä, vaik Adler on kiusannu sitä koulus, niinku muutamaa muutaki. Caran mielestä siinä kuvassa on riittävästi todisteita, se on muutenki tosi mustasukkanen.

"Miks Adler halus erottaa teiät?"

"En tiiä. Kai se vihas Caraa. Meil oli kuitenki Adlerin kaa sillo ihan hyvät välit. Muistatko ku Adler oli siirtymässä jo meiän porukkaanki, mut sit sitä alko ärsyttää Cara? Sit meni välit poikki ja Adlerista tuli täys kusipää."

"Joo, muistan."

"Sä olit tullu sillo just meiän porukkaan, kuvittele et siitä on jo päälle kolme vuotta."

"Niinpä. Tuntuu ku oisin tuntenu varsinki sut jo ikuisuuden", naurahdin.

"Adler on yrittäny saada meiän välejä takasin. Sehän on kutsunu mua joihinki juhliinki, ja sanonu et säkin voisit tulla tai jotai ku ollaa nii hyvii kamui", Ashton totesi.

"Miksköhän se kuvittelee et voisit enää kaveerata sen kanssa sen jälkeen mitä se teki sun ja Caran suhteelle?"

"Oon miettiny et jos ei oltais oltu muutenki vähä riidoissa Caran kaa, oisko Cara uskonu mua?"

"Älä semmosta mieti. Tuskin", väitin. Ei ole mitään järkeä syyttää itseä jos tietää ettei ole syyllinen.

"Niin.. varmaan.."

Kävelimme hetken hiljaisina kunnes huomasin tutun liikkeen.

"Hei haittaaks sua jos käyn nopee tuolla?" kysyin ja osoitin lempi vaatekauppaani.

"Ei tietenkään. Täällähän me ollaan, ostaril. Tuun sun mukaan", hän sanoi ja kävelimme kauppaan, jossa kuului ihan liian kovalla joku ärsyttävä tuntematon biisi. Ai että miten paljon vihasinkaan näitä taustamusiikkeja.

Kiersimme koko kaupan ympäri, tai siis minä kiersin, Ashton seurasi perässä. Kokeilin yhtä mustaa neulepaitaa, jonka lopulta ostin.

Astuimme kaupasta ulos, minulla pieni kauppakassi kädessä, jossa luki mustalle pohjalle kirjoitettuna valkoisella värillä liikkeen nimi.

"Mentäiskö sitten kahville?" Ash kysyi hymyillen. Hän tiesi etten voisi kieltäytyä tästä ehdotuksesta.

"Joo", vastasin ja pystyin jo haistamaan laten ihanan tuoksun edessäni.

Kuulin jonkun kovaäänisen porukan kävelevän meitä vastaan käytävällä. Ettäs kehtaavatkin huutaa niin paljon. Nostin katseeni tuohon pieneen laumaan. Heitä oli viisi ja tunnistin heidät erittäin hyvin koulumme opiskelijoiksi. Adlerin porukka. Voi hyvänen aika..

He tulivat meitä kohti kuin jotkut paikan omistajat nahtatakit päällään, nauroivat ja puhuivat samalla joistain juhlista.

Juuri kun ajattelin heidän kävelevän ohitsemme, Adler pysähtyi suoraan eteeni. Yritin ohittaa hänet vasemmalta mutta hänkin siirtyi vasemmalle ja kun yritin ohittaa hänet oikealta, hänkin siirtyi oikealle. Järkyttävän kiusallista. Hän teki tämän tahallaan. Mitä hän minusta halusi? Kaikki muut olivat vain jääneet ympärille seisomaan ja odottamaan mitä tulisi tapahtumaan. Nostin vihdoin katseeni Adlerin silmiin kysyäkseni häneltä mikä häntä vaivasi, mutta kun avasin suuni, en muistanutkaan enää mitä olin sanomassa. Hänen komeus vain häikäisi minut ja sai minut sanattomaksi. Suljin äkkiä suuni ja laskin katseeni. Jos hän olisi ollut lyhempi tai heikompi olisin tönäissyt hänet pois tieltäni. Vihasin häntä niin paljon.

"Voitko väistää?" kysyin ärsyyntyneenä pitäen katseeni poissa hänestä.

"En", hän vastasi heti.

"Aha, no mitä sä sitten haluat?" kysyin tylysti ja todella välttelin häneen katsomista, etten sulaisi.

"No.. kysyä että etkai oo unohtanu palauttaa sitä vitsin esitelmää koneellas äikänmaikalle?" hän kysyi. Just. Olin unohtanut sen täysin. Lupasin palauttaa sen perjantaina ja nyt oli jo sunnuntai.

"Palautan sen huomiseks", sanoin nopeasti.

"Eiks ope sanonu että arvostelee ne viikonloppuna? Jos sä et heti palauta sitä ennen maanantaina, saadaan siitä kaikki hylätty! Mulla ei oo varaa semmoseen." Hän viittasi 'kaikilla' minuun, itseensä ja Chrisiin.

Rutto. "Joo sori ku unohin", sanoin niin välinpitämättömänä kun pystyin. "Voinko mennä?"

Tiesin varsin hyvin että Adleria ärsytti että en katsonut häntä silmiin, mutta hän ei kuitenkaan pakottanut minua tekemään niin. Adler odotti hetken hiljaa ja väistyi sitten tieltäni, mutta ennenkuin ehdin lähteä jatkamaan matkaani, hän kuiskasi korvaani pehmeällä äänellään: "Oot muuten söpö, jos et sitä tiennyt."

Kävelin pois hämmennyksen vallassa ja olin täysin varma että punastuin.

"Mitä se kusipää kuiskas sulle?" vieressäni kävelevä Ashton kysyi.

"Ei mitään", mumisin. "Mennään nyt sinne kahville."

"Sähän punastuit!" Ashton huusi ja todella toivoin ettei Adler kuullut. Se olisi niin noloa etten toipunut siitä koskaan.

"Hiljaa", huutokuiskasin hätäisesti.

"No sori", Ash naurahti. "Mut pysy kaukana tosta ääliöstä."

"Niin aionkin", sanoin, vaikka olin varma että joutuisin juttelemaan hänen kanssaan jo viimeistään huomenna.

---

a/n: Tässä ois nyt toinen luku, kertokaa mitä tykkäsitte :)

-Glowxxx