Komea Kusipää

~19~

Heräilin unisena ja raotin silmiäni. Herätys ei ollut soinut mutta minulla oli sellainen tunne että nyt piti herätä. Katsoin kattoa ja mietin miksi. Yhtäkkiä päähäni välähti ajatus että Adler on täällä. Korvani alkoivat vastaanottaa Adlerin tasaisen hengityksen ääntä. Nousin varovasti peitto päälläni istumaan ja huomasin että Adler nukkui sänkyni jalkopäässä. Nielaisin hiljaa ja vilkaisin äkkiä peiton alle varmistaakseni että en ollut ottanut yöllä vahingossa päivävaatteitani pois. Helpotuksekseni huomasin niiden olevan päälläni. Adler nukkui peittoni päällä sivuttain, hänkin eiliset vaatteet päällä.

Napsautin yölamppuni päälle ja kumarruin eteenpäin lähemmäs Adleriä. Kieltämättä hän oli söpö nukkuessaan. Kurotin kädelläni häntä kohti ja ravistelin häntä olkapäästä pehmeän tuntuisesta harmaasta hupparista. Poika ei herännytkään ihan niin helposti.

"Adler, herää", sanoin ja jatkoin ravistelua. Yritin nousta mutta tunsinkin Adlerin makaavan osittain jalkojeni päällä. Vedin jalkani pois ja sänkyni liikkui painokohdan muuttumisesta. Adlerin tasainen hengitys loppui, hän taisi herätä.

"Heräsiksä?" kysyin aika unisella äänellä. Adler säikähti ja kääntyi nopeasti katsomaan minua. Hän näytti huojentuneelta kun tajusi sen olevan vain minä.

"Heräsin", hän sanoi huvittuneena. Huomasin minä sen itsekin. "Paljon kello on?" hän kysyi. Niin, sitä en tajunnutkaan katsoa.

"Oota hetki", pyysin. Kurottauduin lattialla olevalle kännykälleni ja laitoin sen päälle. Silmäni laajenivat kun näin kellon, 5.12. Hups.. Nousin takaisin kunnolla sängylle. Adler nousi myös istumaan, hän katsoi minua kysyvästi.

"No, tota.. se on 5.12", sanoin ja tarkkailin pojan reaktiota.

"Et oo tosissas", hän naurahti. "Oon mä", sanoin pyöräyttäen silmiäni.

"Väsyttääks sua?"

"Ei enää", Adler virnisti. "Tänään on sitäpaitsi tiistai ja koulua." Huokaisin. En edes muistanut. Olin jo ihan viikonloppufiiliksissä.

Nousin sängystä kokonaan ylös ja menin vessaan. Valmistauduin siellä ja tulin takaisin huoneeseeni. Adler makasi vieläkin sängylläni katse kohti kattoani. Otin kaapistani mustat vähän revityt farkut ja valkoisen paidan. Kävin vaihtamassa vaatteeni vessassa. Kun tulin takaisin, Adler oli jo noussut. Hän oli avannut sälekaihtimet ja seisoi ikkunan luona katsoen ulos.

"Adler, haluuks sä aamupalaa?" kysyin varovasti. Poika kääntyi katsomaan minua ja tuli luokseni.

"Jos siitä ei oo vaivaa", hän sanoi. Soin hänelle pienen hymyn.

"Ei tietenään oo", sanoin ja lähdin johdattamaan häntä alakertaan.

Söimme aamupalaksi leipää, jogurttia ja tietenkin kahvia. Meillä oli paljon aikaa ja ehdimme jutella vähän kaikesta.

Kun viimein oli aika lähteä, Adler vei meidät mopollaan kouluun. Epäonnekseni näin heti parkkipaikalla Ashin seisovan Caran ja Iinan kanssa. He juttelivat keskenään ihan kuten minä tahansa muunakin päivänä. Tunsin heti itseni ulkopuoliseksi, ihan kun en kuuluisi tuohon porukkaan. Adler pysäköi moponsa ehkä sadan metrin päästä heistä. Hyppäsimme pois kyydistä. Adler teki vielä jotain mopon etuosan kanssa, oloni oli kiusaantunut. Katsoin poikaa ja purin huultani. Adler oli viimein valmis ja kääntyi katsomaan minua. Pojan kasvot muuttuivat kysyvään ilmeeseen kun huomasi ahdistukseni. Hän vilkaisi Ashia, Caraa ja Iinaa ja katsoi sitten taas minua.

"Noiden takiako?" Adler kysyi ja nyökkäsi pikaisesti kavereihini päin. Mistä hän tiesi mikä minua vaivaa? Nyökkäsin ja annoin katseeni kiertää parkkipaikalla.

"Mennään puhumaan niille, mä tuun mukaan."

"Eikä mennä!" sihahdin Adlerille hätääntyneenä ja nostin äkkiä silmäni hänen omiinsa.