Komea Kusipää

~17~

"Uskotko nyt, mä en oo kääntyny sua vastaan, teitä vastaan?" kysyin Ashilta. Olimme taas jutelleet varmaan tunnin sen puolesta että olisimme taas hyvissä väleissä. Miten kaverisuhteet voi olla niin vaikeita?

Seisoin Ashin olohuoneessa ja yritin saada Ashia uskomaan että se, vaikka olinkin Chadwinin ja Adlerin kanssa tekemisissä, ei tarkoittanut sitä että olisin häntä ja Caraa vastaan.

"Kyllä mä ainakin Cecilia uskon että et sä mitään pahaa tarkota vaikka hengaatkin niiden tyyppien kaa", Cara sanoi. Hän istui Ashin kulmasohvan kulmassa jalat lähellä itseään ja viltti sylissään. Cara ei tietenkään voinut sietää Adleria ollenkaan, hän ei tuntunut edes pystyvän sanoa hänen nimeään ääneen mutta jaksoi silti ymmärtää minua.

"Kiitos Cara, sä oot aivan ihana", kiitin ja istahdin helpottuneena sohvan toiseen päätyyn.

"Ehkä munkin pitäis vaan uskoa, jos Carakin on sitä mieltä", Ash huokaisi. Ilmeeni kirkastui pikkuisen. Ash istui Caran vieressä ja silitti hänen jalkaansa. Olisipa Adlerkin täällä. Meidän läheisistä väleistä en kyllä vielä uskaltaisi kertoa.

---

Viikonloppu meni nopeasti ohi ja edessä oli taas raastava ja tuskallinen kouluviikko, tai ehkä ei kuitenkaan. Kyllä minä tästä selviän, varsinkin kun asiat alkaa olla kohdillaan. Adler on ihana, Ashin ja Caran kanssa ollaan ihan väleissä ja sunnuntaina ehdin vielä juttella Iinalle ja Emilylle. Missään ei siis ole valittamista. Chadille pahoittelin samalla tapahtunutta kun kävin hakemassa kamani häneltä.

Kävelin käytävällä ripeästi äikänluokkaa kohti. Taisin olla jo muutaman minuutin myöhässä. Koputin oveen ja opettaja avasi sen muutaman sekuntin odottelun jälkeen. Luokkaan päästyäni etsin Adlerin katseellani ja pian näin hänen istuvan yhtä komeana kuin ennenkin luokan takana valloittaen kaksi paikkaa itselleen. Heti kun hän nosti katseensa pöydästään ja huomasi minut, hän siirsi tavaransa toiselta pöydältä pois. En voinut vastustaa hänen komeuttaan ja tuota sanatonta kutsua joten kävelin hänen viereiselle paikalle ja istuin. Näin Adlerin hymyilevän päätökselleni.

Kesken tuntia Chris kumartui taaksepäin paikaltansa puoleemme ja kuiskasi:"Onks teistä tullu jotain bestiksii?" Hymyilin tuolle kysymykselle.

"No, miten sen nyt ottaa", Adler sanoi ja vinkkasi minulle silmäänsä. Punastuin varmasti.

"Mitä? Onks teiän välillä jotain enemmänki?" Chris kysyi hämmentyneenä. Näin kuinka opettaja katsoi meitä paheksuvasti luokan edestä.

"Ei oo", vastasin nopeasti ennenkuin Adler ehtisi väittää yhtään mitään. "Mitä Caralle kävi niissä juhlissa?" vaihdoin puheenaihetta, sillä unohdin kysyä tätä asiaa itse Caralta.

"Ömm, no se tais olla meiän järkätty juttu et pääsisin sun luokse", Adler paljasti katsoen minua. Tuijotin häntä yllättyneenä. "Oikeesti?"

Adler nyökkäsi. "Chris soitti Ashin alakertaan, vaikka ei Caralla mitään hätää ollu. Se oli sellane näytelty ihan pieni tapaturma johon Cara suostu just ja just lähtemään mukaan", Adler kertoi.

"Aa..", ymmärsin juonen ja katsoin vuorotellen heitä molempia. "Ihme huijareita", naurahdin.

"Älä viitti", Adler sanoi leikkimielisesti ja löi minua hellästi käteen. "Halusin vaan sun luokse", hän sanoi viattomana. Hymy levisi väkisin huulilleni. "Kiitos että tulit", kuiskasin.

---

"Cara, oota!" huusin edessäni ripeästi koulun käytävää eteenpäin kävelevälle tytölle. Hän kuuli ääneni, pysähtyi ja kääntyi ja minä saavutin hänet.

"Niin, Ceci?" tyttö kysyi ja kohotti kulmaansa. Hänen pitkät, tummanruskeat, kiharaiset hiuksensa lepäsivät kauniina tytön olkapäillä.

"Sä oot siis oikeesti päässy takaisin tänne kouluun laitoksesta", totesin iloisena ja katsoin hänen kauniita vihreänruskeita silmiään.

"Joo oon, ei se helppoa ollut mut asun nyt Ashilla", tyttö kertoi hymyillen. Nyökkäsin.

"Onks sulla nyt kiire vai ehtisitkö jutella hetken?" kysyin. Halusin jutella vähän Adlerista, mutta en tässä.

Cara naurahti. "Tunti alkaa ihan kohta, mutta ei kai se haittaa jos yhen tunnin skippais", hän sanoi.

"Oikeesti?"

"Joo joo, vai millasta asiaa sulla on. Voidaan mennä vaikka sille yhelle käytävälle, tiiäks sen jossa ei ikinä liiku paljoo ketään?"

"Joo mennään sinne", vastasin ja lähdimme toiselle käytävälle. Tunti alkoi ja oppilaat kiiruhtivat tunneilleen. Käytävä tyhjeni nopeasti ja kun saavuimme käytävälle - jossa ei muutenkaan ollut lähes koskaan ketään -, missään ei näkynyt enää ketään. Jäimme istumaan yhdelle käytävän penkeistä.

"Niin tota-"

"Saanko mä kysyä sulta yhen kysymyksen, haluun tietää oonko oikeessa?" Cara keskeytti minut pikaisesti.

"Tottakai saat."

"Lopettiko Adler mun kiusaaminen ja paransko se mun ja Ashin välit sun takia?" Cara kysyi. Hämmennyin hieman. Mistä hän tiesi?

"Sanoiko Adler niin?" kysyin.

"Siis oon huomannu et se on muuttunu, se lopetti kiusaamisen ja halus vielä auttaa mut ja Ashin takas väleihin. Nää tapahtu sen jälkeen kun sä aloit hengaa sen kaa", Cara selvensi.

Nyökkäsin. "Sä oot ihan oikeessa. Adler sano et sillä on tunteita mua kohtaan", paljastin ja Cara näytti erittäin yllättyneeltä.

"Millon?"

"Sillon kun se vielä kiusas muita ja leikki tytöillä. Sanoin sille sillon etten ikinä suostuis ees hengaa sen kanssa jos se on sellanen. Sit se lupas muuttua ja meni pyytämään anteeks parilta sen kiusatulta ja lopetti sun kiusaamisen. Eipä sitä oo paljoo enää eri tyttöjenkää kaa näkyny."

"Kiitos", Cara kiitti ja halasi minua, halasin takaisin.

"Mistä?" kysyin pää hänen olkapäänsä päällä. Tunsin kuinka Cara alkoi itkeä ja halasin vielä tiukemmin. Annoin hänen hetken vain olla.

"Ilman sua: Adler kiusais mua vieläkin, olisin laitoksessa ja luulisin että Ashton ois pettäny mua.. En mä varmaa jaksais ees... elää enää. En ymmärrä ees että miks.. miks Adler pelasti mut sillon kerran kun se oli ensin yrittäny saamaan mut.. tappamaan itteni ja mä yritin..", Cara sopersi nyyhkäyksien välistä.

"Sä oot joutunu kärsimään ihan liikaa. Lupaan ettei Adler enää ikinä kiusaa sua ja jos kukaan muu yrittää alkaa kiusaamaan sua niin sano siitä heti mulle, ei oo heikkoa pyytää apua. Mä lupaan auttaa", vakuutin Caran nyyhkyttäessä. Hän olisi tarvinnut paljon enemmän tukea, Caralla ei ollut ketään. Minun oli vaikea uskoa että Adler, joka oli niin ihana tyyppi, aiheutti tämän kaiken.

"Kiitos että mulla on noin ihana tyyppi mun elämässä, ja jos susta tuntuu hyvältä hengata Adlerin kanssa niin mä en estä sua. Sä saat olla sen kaa niin paljon kun haluut, mutta älä anna sen tehä sulle mitään pahaa, äläkä jätä sitä mun kaa keskenään."

"Mä lupaan", sanoin ja vetäydyin hänestä irti. Katsoin Caran punaisia silmiä ja hymyilin surullisesti. Cara otti repustaan paperia ja kuivasi siihen kyyneleensä sekä nenänsä.

"Mitä sulle kävi juhlissa kun Ash tuli apuun?" kysyin. Halusin tietää kertoiko Adler ja Chris heidän todellisen juonensa Carallekin.

"Ei mitään, ei yhtään mitään. Mä vaan "kaaduin" maahan", Cara sanoi ja näytti sormillaan lainausmerkkejä päänsä molemmin puolin. Naurahdin hieman.

"Miksi?" kysyin taas vakavoituen.

"Adler halusi sun luokse ja Ash piti saada pois sieltä. Lähin tähän mukaan koska muistin että Ash kertoi sun suuttuneen siitä että Ash "kielsi" sua hengaamasta Adlerin kanssa. Aattelin et ehkä Adler ei oo niin paha sulle kun mulle. Sori.., ei kai se tehny sulle mitään..?" Cara sanoi hiljentäen loppua kohden ja hänen ilmeensä muuttui huolestuneeksi ja katuvaksi.

"Ei, ei tehnyt.. tai ehkä paransi meidän välejä, kiitos siitä", kiitin.

"Hyvä", Cara sanoi huokaisten helpotuksesta. "Ihanaa jos se on kiltti sulle", Cara sanoi.

"Sillon Adler taas myönsi että sillä on tunteita mua kohtaan", paljastin.

"Entä sulla, tykkäätkö sä siitä?" Cara kysyi. Tunsin hetkessä poskiani alkavan kuumottaa ja laskin hieman katsettani. Tykkäänkö minä Adlerista?
---
-Glowxxx