~5~

2.5K 94 16
                                    

Matikantunti alkoi ruokavälkän jälkeen. Istuin normaalisti Ashtonin vieressä, mutta nyt Ashton ei ollut koulussa. Hän ei palannut takaisin sen jälkeen kun lähti etsimään Caraa. Eikä hän ole vastannut yhteenkään soittoon tai viestiin.

Istuin siis yksin luokan perällä. Bianca ja hänen kaverinsa Melanie istuivat eteeni. Bianca näytti olevan ihan rikki ja tunsin siitä syyllisyyttä. Melanie nyökäytti päätään minua kohti ja kuiskasi jotain Biancalle. Biancan kasvot muuttuivat vihaisiksi ja käänsin äkkiä pääni pois heistä. Puhuivatko he minusta?

Opettaja oli alkanut jo selittämään jotain kun kuulin kaksikon edessäni kääntyvän minua kohti. Käänsin katseeni takaisin heihin.

"Ceciliahan sä oo?" Melanie kysyi ja nyökkäsin.

"Sun takia Adler eros musta", Bianca sanoi syyttävästi.

"Miten niin?"

"Ai miten niin? Olitte varmaan pettäny mua sen koko ajan", Bianca sanoi loukkaantuneena. Hänen punaisista silmistä näki että hän oli itkenyt.

"En todellakaan. Mä vihaan sitä jätkää", sanoin ja yritin vakuuttaa heitä.

"Miks sitte oot sen kanssa yhessä?" Melanie kysyi halveksuen.

"Kuka tollasta on väittäny?!" kysyin kauhuissaan. Ei, ei kai Adler?!

"Hän itse. Sanoi vielä ettei koskaan tykänny musta, se halus vaan sut. Ja silti oli yhes mun kaa. Se oli tykänny susta sen koko ajan ja sä oot vaan ollu hiljaa ja nöyryyttäny mua näin", Bianca sanoi vihaisena.

"Eikai se kusipää oo väittäny et me oltais yhes? Ei, ei tää oo totta. Sanokaa et te huijaatte!" En enää pysynyt paikoillani. Olin niin vihainen että jos Adler olisi nyt edessäni, löisin häntä niin kovaa kuin ikinä pystyisin.

"Mitä vitsii sä selität. Huijasko Adler?" Melanie kysyi hämmästyneenä.

"Rutto todellakin. Mä niin etsin sen kusipään käsiini", sanoin ja nousin penkiltäni. Otin kamani mukaan ja juoksin ulos luokasta. Minulla ei kyllä ollut mitään hajua missä Adlerin tunti oli, joten kysyin sitä rehtorilta. Ihme kyllä, hän vastasi minulle, että hänellä oli bilsantunti kakkoskerroksessa. Menin siis sinne. Olin niin vihainen että koputin oveen sen enempää ajattelematta.

Oven avasi joku mies, heidän opettajansa selvästi.

"Hei. Saisinksmä puhua vähän Adlerin kanssa?" kysyin. Onneksi luokasta kuului puheensorinaa, he kaikki eivät siis kuunnelleet meitä.

"Mikset juttele hänen kanssaan välitunnilla tai koulun päätyttyä? Meillä on nyt tunti kesken", opettaja huomautti.

"Mulla on kiireellistä kaksinkeskeistä asiaa", sanoin ja vilkuilin luokkaan. Näin Adlerin istuvan luokan perällä ja hän katsoi minua.

"Hyvä on", opettaja myöntyi ja kävi pyytämässä Adlerin. Jäimme kahdestaan käytävällä opettajan sulkiessa luokan oven.

"Oh.. näenkö mä unta. Sä pyysit mua vapaaehtosesti luokses etkä jaksanu oottaa ees tunnin loppua", Adler sanoi henkäisten ja tuijotti minua lumoavilla silmillään. Jos nyt unohdan raivota hänelle niin en enää tiedä mitä teen itselleni.

"Niin.. mä kaipaisin pikkusen selityksiä", sanoin tyynenä vihan kupliessa sisälläni.

"No? Mitä pikku prinsessa tahtoo kuulla?" Adler kysyi ja kallisti päätään söpösti. Eihän tästä tule yhtään mitään.

"Minkä ihmeen takia oot menny väittämään Biancalle että ollaan yhessä ja tykkäät vaan musta? Tajuutko mitä tapahtuu jos mun frendit saa kuulla näistä sun valheista?" kysyin terävästi.

Komea KusipääWhere stories live. Discover now