Komea Kusipää

~20~

"Mitä ihmettä, te?" Emily ihmetteli, hänen äänensä kuulosti kyllä aika tukkoiselta ja kipeältä. Tytön hiukset olivat sekaisin, silmät väsyneet ja hänellä oli päällään mustat collarit ja löysä vaaleanpunainen t-paita.

"Niin, me. Tuotiin sulle suklaata. Tää oli Cecin idea, kun kerroin, että oot ollu kipee", Iina kertoi. Emily katsahti minuun.

"Ceci, suakin näkee", hän sanoi.

"Niin", sanoin vähän vaivaantuneena. Miten olin saattanut olla niin huono ystävä, että hän pystyi sanomaan tuollaista?

"Mut kiva, ihanaa että oot täällä. Tulkaa nyt sisälle sieltä", Emily naurahti ja väistyi tieltämme. Hän se oli iloinen kipeenäkin.

Astelimme Emilyn eteiseen ja jätimme sinne ulkokamat. Emilyllä oli hieno koti. Olin joskus ajatellut, että kun muutan ihan omaan kotiin, haluan siitä juuri tällaisen.

Emily käveli rennosti keittiöönsä kun minä ja Iina jäimme olohuoneen pehmeälle tummanharmaalle sohvalle istumaan. Olohuoneen matto tuntui pehmeältä jalkojen alla. Katsoin takapihalle isoista ikkunoista, jotka olivat osittain peitetty valkoisilla verhoilla.

Keittiöstä kuului kovaa hurinaa hetken aikaa. Tunnistin sen smoothiekoneen ääneksi. Pian Emily tuli olohuoneeseen kolmen lasin kanssa, joissa oli punaista smoothieta.

"Heti tarjoomassa ruokaa, vaikka on itse kipee", Iina naurahti. Emily väläytti iloisen hymyn ja lösähti itsekin sohvalle. Emily antoi meille mansikkasmoothiet ja Iina avasi suklaalevyn.

"Ottakaa vaan", Iina sanoi, nappasi suklaapalan levystä, ja laittoi levyn sohvapöydälle.

Joimme rauhassa smoothiet ja söimme koko suklaalevyn kolmistaan. Vähän myöhemmin söimme itsetehtyä kanasalaattia, juttelimme ja katsoimme hauskoja ja surullisia videoita testaten kuka pystyy olemaan kauiten nauramatta tai itkemättä. Kun kello alkoi olemaan puoli yksitoista illalla, olimme vieläkin Emilyllä.

Meidän kaikkien teki mieli syödä lisää herkkuja, joten päätimme lähteä kauppaan. Sovimme, että Emily menee omalla pyörällään ja kyytsää minua. Iina sai lainata itselleen pyörää.

Lähdimme ulos talosta hämärään iltaan. Taivas oli tummansininen, ilma oli tyyni ja viileä. Emily hyppäsi pyöränsä kyytiin ja minä menin pyörän tarakalle. Iina otti itselleen pyörän.

Pääsimme nopeasti kauppaan. Ilmavirta oli mitä ihananin istuessani pyörän tarakalla. Hiukset vaan menivät aivan sekaisin ja kaupan pihassa yritinkin saada niitä edes vähän hillityimmiksi.

Päästyämme kauppaan, kuulin siellä olevan meluavaa nuorisoa. Vilkaisin Iinaa, jota näytti ällöttävän tämä melu ja tuo nuorisoporukka. Suuntasimme matkamme karkkihyllylle päin, mutta matkanvarrella olikin kasa nuoria, joita ei voinut kiertää. Kuljin ensimmäisenä ja jouduin puskea heidän tupakan ja alkoholin hajuisen porukan läpi. Iina ja Emily tulivat perässäni.

"Ooh lisää tyttöjä. Liittykää vaan seuraan mennään viettää iltaa mun kämppään!" joku poika huusi peräämme. Vilkaisin taakse päin tuota sekavaa porukkaa ja katsoin huutajaa et ole tosissasi -ilmeellä. Tuolla pojalla oli musta huppari, jonka huppu oli vedetty pään yli. Kädessään hänellä oli mopokypärä.

"Ei varmasti olla tulossa", sanoin määrätietoisesti. Yleensä ignoorasin tuollaiset huutajat, mutta tämä kerta oli poikkeus. Katsoin tarkemmin porukkaa ja näin Joshin ja Oliverin. Adleria en nähnyt. Katseeni osui Oliveriin juuri, kun hän katsoi minua.

"Katos, Cecilia! Oliks Adler sun luona viime yön?" Oliver huusi porukasta pieni innostuneisuus äänessään, ja käveli lähemmäs minua. Punastuin välittömästi ja käänsin katseeni maahan. Mitä ruttoa? Onko pakko huutaa?

"Mitä ruttoo?" kysyin pystymättä katsoa Oliveria. Porukasta kaikki tuijottivat minua.

"Niin. Adlerin piti tulla viettää iltaa meiän kaa, mut ei se päässykkää ku meni kylään jollekin", Oliver selvensi ja katsoi minua muka niin tietäväisenä.

"Miks se mulle olis tullu?" kysyin vastakysymyksen. Toivoin, että Oliver nyt uskoisi minua, vaikka tiedostin hyvin etten ollut mikää loistava valehtelija. Jos vähänkään järkeä käyttää, niin kysyin kiertokysymyksen vain siksi, etten halunnut vastata totuutta.

"Tiiätkö Ceci, susta näkee ihan suoraan, että sä yrität valehdella mulle", Oliver sanoi huolettomasti naurahtaen. Pyöräytin silmiäni. Noniin, hyvä minä, just noin.

"Noni riittää."

"Eli se oli sulla yötä?" Oliver jatkoi kohottaen kulmiaan.

"Missä se on nyt?" kysyin vähän kiusaantuneena. En halunnut hänen luulevan, että olisin ihan riippuvainen Adlerista.

"Ooh, sullahan on jo nyt ikävä sitä", Oliver sanoi jotenkin niin innostuneena.

"Hei nuoret, kauppa menee kiinni muutaman minuutin kuluttua", joku kauppatäti tuli sanomaan meille. Käännyin Iinan ja Emilyn puoleen, jotka olivat valinnet meille Dumleja ja minttusuklaajäätelöä. Hymyilin heille pikaisesti ja viitoin, että mennään nyt.

Kassan kautta kävelimme ulos kaupasta viileään ulkoilmaan. Pian perästämme tuli se toinen porukka.

"Tulisitte nyt vaan. Hauskempaa on, kun on enemmän porukkaa. Tehän ootte meiän koulustakin", mustahupparinen poika yritti vielä suostutella meitä. Eikö hän vain voinut jättää meitä rauhaan?

"Nyt ei ihan nappaa", Emily sanoi ja kääntyi pyörälleen. Iinakin ehti jo hypätä pyöränsä kyytiin.

Olin juuri lähdössä kunnes kuulin sanat:"Niin siitä Adlerista..". Käännyin katsomaan takaisin poikaa mielenkiinnon vallatessa minut, ja odotin että hän jatkaisi. "Adler taitaa olla rannalla. Siellä on jotain ihme tipatonta porukkaa, ne on lopettanu juomisen jo aikoja sitten, vähän aikaa sitte tai ei oo koskaan alottanutkaan juomista", poika sanoi sillä äänensävyllä, kun heillä olisi siellä jotenkin tylsää. Olin todella yllättynyt hänen sanoistaan. Adlerko siellä? Epäilykset virtasivat ajatuksissani ja jostain syystä pieni huolestuneisuus hiipi mieleeni. Mitä ihmettä he tekivät rannalla ja vieläpä yöllä?

"Mikä sun nimi on?" kysyin.

"Emil", poika vastasi. Nyökkäsin ja käännyin Emilyä kohti aneleva ilme kasvoillani.

"Älä yritäkään Ceci. Me ei olla lähössä sinne rannalle. Sinne on varmaan viis kilsaa matkaa enkä aio kyytsätä sua niin pitkää matkaa vieläku pitäis päästä takaisinki jossain vaiheessa", Emily sanoi päättäväisesti. Hän tajusi heti, mitä yritin pyytää.

"Tuu mun kyytiin, voin viiä sut sinne", Emil sanoi.

"Sä olit menossa kämpälles, et rannalle", sanoin painokkaasti. Hänen kyytiinsä en uskaltaisi lähteä. Emil oli juuri sanomassa jotain, mutta Oliver ehti ensin.

"Mä vien sut sinne, ollaan menossa sinne Joshin kaa. Tuu vaan kyytiin", Oliver sanoi ja käveli mopolleen.

Vilkaisin kavereitani. "Luotaksä noihin?" Emily kysyi epäluuloisesti. Nyökkäsin hitaaati ja purin huultani. En ollut ollenkaan varma mihin olin suostumassa. "Nähään", sanoin tytöille ja kävelin Oliverin mopon luokse. Oliver istui moponsa kyydissä, ja minä hyppäsin hänen taakseen. Lähdimme pois kaupan pihasta, ja Josh seurasi perässämme. Vasta matkalla muistin herkut, mutta ajattelin vain, että se on myöhäistä nyt.

Ilmavirta heilutteli hiuksiani ja tuntui kylmältä. Pidin Oliverista tiukasti kiinni, en nimittäin halunnut tippua kyydistä, varsinkaan kun minulla ei ollut kypärää.

Viimein pysähdyttyämme uimarannan parkkipaikoille, pääsin hyppäämään pois mopon kyydistä. Kävelimme kolmistaan tummaa rantatietä pitkin. Ranta oli kallioinen ja näin porukan heti, kun järvi aukeni eteemme. Adler istui selkä minuun päin farkut ja tuulitakki päällään kolmen muun tyypin kanssa nuotion äärellä. Saikohan täällä edes pitää tulta?

Kukaan heistä ei kuullut tuloamme kuin vasta ollessamme vain muutaman metrin päässä heistä. Adler kääntyi ympäri ja sydämeni hypähti jännityksestä. Hän oikeasti oli siinä! Adler näytti silti ettei uskonut silmiään, hän tuijotti minua suu auki. Poika nousi ylös ja juoksi pienen matkan luokseni. Heti luonani, Adler rutisti minut lämpimään haliin. Yllätyin hänen eleestään, mutta halasin tietenkin takaisin, hän tuntui niin tutulta ja turvalliselta. Halasimme pitkään ihan kuin emme olisi nähneet toisiamme pitkään aikaan.
---
-Glowxxx