~25~

2.5K 108 42
                                    

"Mä menen selvittämään, onko noi oikeasti seonnut", naurahdin. "Miten joku ostarimoka voi olla noin hauska?" Näin kun Cara nojautui vasten Ashia ja Ash asetti kätensä Caran ympärille. Oikeasti halusin vain jättää heidät rauhaan ja mennä Adlerin luokse.

Loikkasin Adlerin ja Emilyn väliin matolle istumaan.

"Mille ostarimokalle te oikein nauratte?" kysyin. Iina käännähti katsomaan minua. Hänen hiuksensa olivat aivan sekaisin riehumisesta.

"Siis olin Emilyn kanssa ostarilla. Ei kun hetkinen, sä olit siellä myös!" Iina innostui. Katsoin häntä kysyvästi. "Siitä on suunnilleen pari vuotta. Kävelimme meiän lempparikahvilan ohi, kun sieltä tuli yksi porukka. Me ei huomattu niitä ja mä törmäsin yhteen niistä ja kaa-"

Yhtäkkiä tajusin, mistä Iina puhui. En välttämättä halunnut kuulla enempää. "Joo, joo nyt mä muistan! Ei tarvitse kertoa enempää."

"Varmasti kerron tän loppuun", Iina sanoi haastavasti.

"Ethän!"

"Nyt on mun vuoro", Adler ilmoitti. Me kaiki katsoimme nyt häntä. "Yksi päivä olin ostarilla frendien kanssa." Yllätys. Jälleen kerran ostarilla.

"Miksi kaikki jutut tapahtuu aina ostarilla?" Emily kysyi naurahtaen. Sitä vähän minäkin.

"Sitten yksi ärsyttävän ihana tyttö tuli vastaan." Adler vilkaisi minua nopeasti. Iina naurahti Adlerin sanoille: Ärsyttävän ihana. "Mä pysäytin sen ja sain selville ettei se ollut palauttanut yhtä äikän juttua", Adler jatkoi. Minulle valkeni, mistä hän puhui. Hän puhui siitä, kun minä tulin häntä vastaan ostarilla, kun en ollut palauttanut sitä äikän juttua. Silloin Adler kuiskasi korvaani minun olevan söpö. Nuo tytöt eivät saa kuulla sitä kohtaa tästä tarinasta.

"Adler, nyt riittää! Ei tätä tarinaa", sanoin pikaisesti. Adler vilkaisi minua huvittuneena.

"Taisit tajuta", Adler totesi minulle.

"Olitko sinä tämän tarinan tyttö?" Iina kysyi minulta ihmeissään. Huokaisin jännittyneenä. Hyvä minä. Menin heti paljastamaan itseni.

"Kuiskasin Cecille silloin, että-" Adler jatkoi pieni virne naamallaan.

"Adler, nyt hiljaa!"

"Ai niinkö?" Emily nauroi.

Adler katsoi minua ja laittoi kätensä harteilleni. Punastuin. Hän tuntui niin turvalliselta ja lämpimältä. Tunsin hänen sydämen sykkeensä ja hengityksensä. Ne saivat minut minut melkein unohtamaan, mitä hän halusi.

"Uu, mitä sanoit Cecille?" Iina kysyi kiinnostuneena. Katsoin Adleria silmiin, ja hän katsoi minua takaisin. Hän odotti minulta vastausta.

"Hyvä on", kuiskasin hiljaa. Adler hymyili minulle tyytyväisenä.

"Kuiskasin Cecille, että... 'oot söpö'."

"Ooh, ihanaa, mut miks ärsyttävän ihana?" Emily kysyi pienen virneen levitessä hänen naamalleen.

"Me emme tunteneet sillon vielä. Cecikin vihasi mua, ja.. no... moni asia oli eri tavalla kuin nyt.." Niinpä.. Kiusaaminen, Cara ja kaikki ne tytöt... Tämä keskustelunaihe alkoi mennä pahaan paikkaan. Adlerille ei ollut helppoa puhua näistä asioista. Päätin auttaa häntä.

"Nyt kaikki on kuitenkin hyvin ja Adler on ihana." Tajusin vasta jälkeenpäin mitä olin sanonut. Se vain oli ensimmäinen ajatus, joka tuli mieleeni. Iina tuijotti minua. Tunsin Adlerin halaavan minua vielä lujempaa.

---

"Mekin voisimme varmaan alkaa lähteä", huokaisin sohvalta. Nojasin väsyneenä Adlerin lämpimään olkapäähän. Kello taisi olla suunnilleen kaksi yöllä. Cara ja Ash ehtivät lähteä jo ainakin tunti sitten. Iina aikoi jäädä Emilylle yökylään.

"Joo, niinpä", Adler sanoi ryhdistäytyen. Hän nousi sohvalla kunnolla istumaan ja venytteli puutuneita raajojaan. Nousimme kaikki seisomaan, ja Iina ja Emily saattoivat meidät eteiseen. Puimme rauhallisesti ulkovaatteet ja toivotimme toisillemme hyvät yöt.

Avasin Emilyn ulko-oven ja kylmä tuuli puhalsi lämpimään eteiseen. Minulta pääsi pieni vilunväristys, joka levisi selästä koko kehooni. Ulkona oli aivan pimeää, taivaskin oli tähdetön. Vilkaisin Adleria, joka tuli perässäni ulos. Suljin oven varovasti, ja kävelimme yhdessä Adlerin mopolle.

"Odota hetki. Etsin kotini avaimet", pyysin kaivellen hytisten taskujani. Adler ehti jo hypätä moponsa kyytiin ja käynnistää sen. Kaivelin taskujani, mutta en löytänyt avaimia. Hätääntyneisyys hiipi kehooni kunnes yhtäkkiä tajusin jättäneeni avaimeni kotiini. En oikein tiennyt, oliko se hyvä vai huono asia. Ainakaan en ollut hukannut niitä.

"Mitä nyt?" Adler kysyi.

"Avaimeni jäivät kotiin", vastasin harmistuneena. Vilkaisin Emilyn kotia punniten mielessäni vaihtoehtojani. "Taidan pyytää Emilyltä yöpaikkaa", jatkoin nopeasti ja katsoin taas Adleria, joka näytti hämmästyneeltä. "Hyvää yötä", jatkoin taas ja lähdin kävelemään takaisin Emilylle.

"Ceci, odota", Adler pyysi, kun olin ehtinyt ottaa vain muutaman askeleen. Käännyin katsomaan poikaa. Hän odotti minua edelleen moponsa kyydissä suupielet kääntyen pieneen hymyyn. "Tule minun luokse yöksi."

"Sinunko?" kysyin hämmästyneenä. Jännitys ja ilo valtasivat mieleni. Sain nyökkäyksen vastaukseksi.

"Kiitos", vastasin helpottuneena. Kävelin Adlerin luokse ja hyppäsin hänen moponsa kyytiin. Kylmä tuuli heilutteli hiuksiani, kun ajoimme katulamppujen valossa Adlerille. Matka kului nopeasti ja pian hyppäsimmekin jo pois kyydistä vanhan kerrostalon pihassa.

Kävelimme vierekkäin sisälle taloon ja kuljimme portaita pitkin oikean asunnon ovelle. Rappukäytävä haisi vahvasti tupakalta ja alkoholilta. Pääsimme sisälle Adlerin omaan asuntoon, joka ei ollut muuttunut viime kerrasta paljoa ollenkaan. Talo oli edelleen sotkuinen ja tumma, mutta kuitenkin hieman siistimpi kuin viime kerralla. Jätimme ulkovaatteemme eteiseen. Adler johdatti minut olohuoneeseen, mutta jatkoi itse matkaansa ulos parvekkeelle.

Jäin sisälle katsomaan, kun Adler sytytti tupakan ja laittoi sen huulilleen. Hetken epäröinnin jälkeen kävelin itsekin parvekkeelle. Adlerin keho jännittyi, kun kuuli minun tulleen.

"Eikö täällä olekaan liian kylmä?" hän kysyi hiljaa kääntämättä päätään ikkunasta. Astuin hänen viereensä.

"Ei enää", vastasin. Tajusikohan hän pientä vihjaustani? Aistin hymyn ilmassa. Adler pudotti tupakantumpin pieneen kippoon ja rentoutui hieman.

"No hyvä. En nimittäin haluaisi sinun lähtevän", Adler jatkoi ja käänsi katseensa viimein minuun. Sydämeni hypähti kummallisesti rinnassani. Pojan hieman sotkuiset hiukset olivat lumota minut. Ja nuo kauniit silmät, jotka katsoivat minua herkeämättä.

"Ai, enkö minä olekaan ärsyttävä?"

"Unohdit sen tärkeämmän sanan: -", Adler sanoi ja piti pienen tauon tutkien hiljaa silmiäni. "Ihana", hän jatkoi lauseensa loppuun. Huulilleni ilmestyi hymy. Adler nosti kätensä ja laski sen poskelleni. Hän liu'utti kättään ihollani hitaasti kohti kaulaani.

"Itse olet", sanoin hymyillen. Kylmät väreet kulkivat kehossani hänen lämpimästä kädestään. Minun olisi tehnyt mieli astua vielä lähemmäs häntä. Hän tuntui niin houkuttelevalta - ja tuoksui täydelliseltä.

"Olet söpö, kun hymyilet", Adler totesi. Hän ei kestänyt enää välimatkaa välillämme, vaan veti minut lämpimään, turvalliseen halaukseen. Sydämeni villiintyi ja sykkeeni kiihtyi jännityksestä ja ilosta. Rentouduin kuitenkin pian hänen läheisyydestään. Painoin pääni vasten hänen kehoaan, hänen olkapäätään. Hänen halauksessaan kaikki muu ympäriltämme unohtui, siinä oli niin hyvä olla. Pidin käteni tiukasti hänen ympärillään, sillä en halunnut hänen katoavan.

"Pysythän sinä aina luonani?" Adler kysyi hiljaa matalalla, ihanalla äänellään. Hän silitti minua samalla rauhallisesti selästäni.

"Mä lupaan", kuiskasin hiljaa, ja sillä hetkellä tuntui, että se lupaus tulee pitämään ikuisesti.
---
Kiitos ihan kaikille, jotka ovat lukeneet, äänestäneet ja kommentoineet tätä tarinaa <3 Tätä on ollut ihana kirjoittaa ja tämä luku oli tarinan viimeinen.

Kiitos vielä kaikille niiin paljon!! Ootte ihania <3

-Glowxxx

Komea KusipääWhere stories live. Discover now