Can you feel my pain

6. Luku | ooksä tappanu mun äidin? |

Joonaksen nk
"Nyt oikeesti sun on pakko kertoo Ollille, sä et voi olla normaalisti Allun seuras, jos et oo kertonu", Joel sanoo päästyämme ulos studion ovesta. "Mut emmä pysty", vastaan hieroen otsaani.

"Joonas!" kuulen huudon selkäni takaa. Käännyn ympäri ja näen Nikon juoksemassa minua kohti. "Heitäkkö kotii?" tuo kysyy saavutettuaan ensin minut. "Joo voinhan mä", vastaan avaten autoni ovet. (En tiiä kuinka hyvä idea on päästää Porko rattiin...)

"No kertois jo ketä kävit nussimassa viikonloppuna", Niko toteaa, käynnistettyäni auton. "Et sit saa kertoo kenellekkään", "No en en", "Aleksin kanssa nussin".

Niko katsoo minua lautasen kokoisilla silmillä. "Siis meidän Allun?" Niko varmistaa. "Kyllä juuri hän", vastaan, pitäen katseeni tiessä. En halua aiheuttaa kolaria, vaikka tässä tilanteessa se sopisi minulle paremmin kuin hyvin.

"Ja miks täst ei saa kertoo kellekkää?" Niko kysyy. Tyhmäkö sinä olet, ei tietenkään. "No eksä tajuu minkä draaman Olli aiheuttaa, jos se saa tietää et oon nussinu sen exän kanssa enkä ees oo kertonu sille siit mitää tai en oo kertonu et Allu on ylipäätää Suomes", selitän. "No ei kai se ny, isomies", Niko sanoo ja valmistautuu hyppäämään autosta ulos, koska lähestymme tuon kotitalon läheistä bussipysäkkiä, johon minun on tarkoitus jättää Niko.

"Kiitti kyydistä ja kerro sille Ollille, ei tee sullekkaa hyvää salaa tollasta", Niko sanoo ja sulkee auton oven. Hyvä pointti juu, mutta toteutus ei ole yhtä helppoa. En minäkään haluaisi, että Olli tulisi kertomaan minulle, nussineensa vaikka Nikon tai Joelin kanssa.

Ollin nk
Istun sohvallani ja katson televisiosta tulevaa ohjelmaa. En ole täysin varma, mikä ohjelma se on, mutta katson sitä kuitenkin. Tai oikeastaan, ketä minä huijaan. Enhän minä mitän saa katsottua, kun ajattelen Aleksia koko ajan. En saa sitä pois mielestäni. Luulin jo menettäneeni hänet kokonaan, mutta ilmeisesti kohtalo päätti, että me kuulumme yhteen.

Ovikelloni soi, mikä keskeyttää ajatukseni. Kukahan siellä tälläkertaa on. Avaan oven ja sen takaa paljastuu hengästynyt Joonas. "No mikäs suhun on menny?" kysyn ihmeissäni. "Mul on asiaa, tärkeetä, tosi tärkeetä", Joonas kertoo ja änkeytyy sisälle. Hän potkii kenkänsä pois ja lähtee kohti olohuonettani ja siellä sijaitsevaa sohvaa, josta juuri äskettäin lähdin.

"No Poosu, kerros asias, nii mäki pääsen nukkumaa", sanon lyöden käteni tuon olkapäälle. Joonas istuu hiljaa tuijottelen lattiaa. "No? Veikö kissa kielen vai miten?", kysyn kärsimättömästi. En minä voi sille mitään, että Joonas tuli keskeyttämään minun ajatukseni. Aleksi ajatukseni.

"En voi kertoo tätä ilman et suutut ja sitä en haluu", Joonas sanoo lopulta. "Ooksä tappanu mun äidin?" kysyn huvittuneena. "No en nyt sentää", "Noni eli voit kertoo iha huoletta ilman et suutun".
_ _ _
412 sanaa
Joo moi kaikki taas hehheh.