Can you feel my pain

15. Luku | naiset ensin |

Joelin nk
"Miten vitussa se Aleksi sai kuulostaa tän näi helvetin hyvältä?" ihmettelen ääneen kuunnellessani Aleksin tuotoksia. "No se on aika taitava vähän kaikessa, vai mitä Olli?" Tommi vastaa. "Häh?" Olli kysyy. Hän tosiaan taitaa olla hieman keskivertoa hitaampi ihminen. "Nii että aateltii et lähettäis käymään kaatopaikalla heittämässä sinut ja kaikkien soittimet sen jyrälaitteen alle", Tommi kertoo, Ollin katsoessa häntä hämmästyneenä.

"Mä tulin!" Joonas huutaa eteisestä. "Ilman mua?!" kysyn muka loukkaantuneena. "No voi nyt vittu sun kanssa Joel", Joonas tuhahtaa ja tule... saapuu niinsanottuun olohuoneeseen. Eli toisinsanoen huoneeseen, jossa on -ainakin 100 vuotta vanha- nahkainen sohva ja matto.

"Mut miks te haluutte heittää mut sen jyrälaitteen alle?" Olli kysyy hieman surullisesti. "No voi vit- ei me sua olla heittämässä yhtää mihinkää rakas Olli", Tommi sanoo. Joonas katsoo meitä vähintäänkin yhtä hölmistyneenä kuin Olli.

Joonas istahtaa syliini ja nojautuu rintaani.
"Väsyttääkö?" kysyn, johon Joonas nyökkää. Silitän hänen hiuksiaan ja lopuksi painan niihin vielä pienen suukon.

Nikon nk
Kävelen raskain askelin kohti studiota. Tiedän, ettei minun pitänyt mennä sinne tänään, mutta en halua kuunnella Joelin vittuilua yhtään mistään. Tosin Joel varmaan vittuilee minulle, maailmanluokan pahimmasta darrasta tai jostain muusta yhtä järkevästä. Hän aina löytää jotain mistä vittuilla.

Kävelen portaita hitaasti ylöspäin. Pääsen oikeaan kerrokseen, jossa huomaan Aleksin seisovan. Hän seisoo meidän studion oven takana. Miksi? En tiedä. Seisoisi mielummin oven toisella puolen.

"Mitä sä tääl?" kysyn, samalla säikäyttäen Aleksin. "Älä saatana säikyttele tollee", Aleksi vastaa samalla sivuuttaen kysymykseni. "No sorisori mut mitä sä tääl teet?" kysyn uudestaan. "No oisin halunnu tulla teijän studiolle", Aleksi kertoo. "No joo siel on Olli varmaan, mut siel on kaikki muutki nii ei nyt ehkä kannata", vastaan. Aleksi katsoo minua kysyvästi. "Joo ei mitää", sanon ja avaan oven. "Naiset ensin", sanon ja päästän Aleksin ensin. Hän jostain syystä tuhahtaa. Minähän olin vain kohtelias.

"Minä ja Aleksi tultii!" huudan eteisestä. "No sepä kiva, mut älkää menkö yksityiskohtii, en haluu kuulla", Joel sanoo. Miksi tuo ajattelee aina kaiken kaksimielisesti? Ei sillä etten itse ajattelisi.

Ollin nk
Minkä takia Aleksikin tuli tänne? En minä häntä halua nähdä. "Moi", Aleksi sanoo tullen istumaan viereeni. "No terve", sanon tuhahtaen. Joonas katsoo meitä ihmetellen. Pyöräytän silmiäni ja lähden keittiöön. Kyllä minäkin saan joskus olla ylidramaattinen.

Lataan kahvinkeittimen ja napsautan sen päälle. Joonas tulee viereeni. "Mitä Aleksi on tehny?" Joonas kysyy. "Ei mitää", sanon. Jään katsomaan kahvin tippumista. "Kai mä ny nään et jotain se on tehny", Joonas tuhahtaa.

"Mua vaa vituttaa ku se sano et se rakastaa mua ja sit sen jälkee se anto pakit", sanon pitäen katseeni kahvinkeittimessä. "No ehkä se tarvii vaa aikaa", Joonas sanoo. "No sulle se lämpes heti", tuhahdan. "Hei ihan oikeesti se oli vaa yhen yön juttu ei muuta", Joonas sanoo ja lähtee.
_ _ _
445 sanaa
Okei öö en kuollu (ainakaa kokonaa) mut tota mä en jaksanu kirjottaa.