10. Luku | pitäkää hauskaa! |

296 34 2
                                    

Aleksin nk
"No kerro ny asias nii pääsen selvittää jutut Ollin kaa, ja mä uskon et tää on tärkeetä, ku et sä varmaa jonku makaroonin loppumisen takii Oulusta asti tänne raahaudu", sanon äidilleni. "Joo mun piti soittaa sulle eilen, mut se vähä unohtu. Mä tulin tänne alunperin yhen kaverin takia, mut tajusin et voin samalla piipahtaa sun luona. Mut nii se mun asia", äitini selittää.

Ollin nk
"Onks sul Joelin kaa jotain?" kysyn. "Ei miten nii?" Joonas vastaa täydellisen epäuskottavasti. "Mitä jos kertoisit tällä kertaa vaikka totuuden?" pyydän. "No ei meil oo mitään ihan oikeesti", Joonas yrittää vakuuttaa minua. Yritykseksi se myös jää.

"Noni öö Joonas voitko mennä vaik olkkarii jos minä ja Olli voitas puhuu hetki", Aleksi sanoo, astuen huoneeseen. Joonas nyökkää ja nousee seisomaan. Hän astelee ulos huoneesta, sulkien oven perässään.

"No ooksä miettiny... meitä", Aleksi kysyy hetken hiljaisuuden jälkeen. "No mä haluisin mieluusti kokeilla voisko meist tulla viel jotai", vastaan. Aleksi pysyy hiljaa.

"Voitasko me näin alkuun pysyy ihan kaverein vaa, ku siit on kuitenki aik kauan ku ees nähtii viimeks", Aleksi vastaa hiljaa.

"Joo tottakai", vastaan. Jos totta puhutaan, olisin voinut hyökätä tuon nuoren miehen kimppuun vaikka heti.

Joonaksen nk
Istun Aleksin olohuoneen sohvalla ja tuijotan seinää. Kuulen hiljaista muminaa Aleksin makuuhuoneesta. Mitähän he puhuvat? Haluaisin tietää.

Puhelimeni värähtää taskussani. Vilkaisen näyttöä ja päädyn avaamaan puhelimeni, koska huomaan viestin tulleen Joelilta. Ei, en minä ole ihastunut häneen.

Alan välittömästi hymyillä Joelin viestille, vaikka ei se edes ole mikään ihmeellinen.

Yritän kirjoittaa Joelille järkevän kuuloista viestiä, mutta siitä ei tule yhtään mitään. Pian sohva painuu alaspäin. Vilkaisen viereeni ja näen siinä Ollin. Katson häntä kysyvästi.

"Me ollaa ainaki näi aluks vaa frendei", hän huokaisee. "Sä oisit halunnu enemmän", totean.

Pian Aleksikin tulee seuraksemme sohvalle. Istumme hiljaa rivissä Aleksin sohvalla.

Muistan Joelin viestin joka jäi kesken. Kaivan puhelimeni takaisin taskusta ja jatkan viestin kirjoittamista. Tunnen Ollin katseen puhelimeni näytössä. Tiedän myös hänen kasvoillaan lepäävän kaunis virne.

Tungen puhelimeni takaisin taskuuni. Luultavasti muistutan kasvojeni väriltä hieman paloautoa. "Mun täytyy lähtee", sanon ja lähden eteistä kohti.

"Pitäkää hauskaa!" Olli huutaa olohuoneesta. "Samat sanat!" huudan ja paiskaan oven kiinni.

Joelin nk
Keräilen lattialla lojuvia likavaatteita. Minun täytyy saada kotini edes jonkinlaiseen kuosiin, ennen kun Joonas tulee luokseni.

Ovikello soi samaan aikaan, kun heitän viimeisen roskan roskiin keittiönpöydältä.

Avaan oven ja näen Joonaksen oven toisella puolella. Hänen posket ovat vähän punertavat ja hänen suunsa on raollaan.

Joonas astuu sisälle asuntooni, vetäen oven perässään kiinni. Katson Joonasta suu hieman raollaan. Hän näyttää laittoman hyvältä tiukoissa mustissa farkuissaan ja kokoa liian suuressa hupparissaan.

Vedän Joonaksen suudelmaan. Vien käteni hänen hiuspehkoonsa. Irroitan itseni Joonaksen huulista. Vedän Joonasta hiuksista, jonka seurauksena hänen päänsä taittuu taaksepäin ja pääsen hänen kaulansa kimppuun. 
_ _ _
444 sanaa

Can you feel my painWhere stories live. Discover now