Can you feel my pain

11. Luku | yökylä |

Aleksin nk
"Aijoks jäähä yöks?" kysyn Ollilta, joka istuu vieressäni. "No voinhan mä, jos se siis sulle sopii", Olli vastaa. Miksi olisin edes kysynyt, jos se ei minulle sopisi?

"Laitanko sulle patjan vai nukutko sohvalla vai mun vieressä?" kysyn, vetäessäni vaaleanpunaista päiväpeittoa sänkyni päältä. Sen alta paljastuu vaaleanpunaiset muumilakanani. "Söpöt", Olli toteaa, sivuttaen kysymykseni täysin. Katson häntä kysyvällä ilmeellä.

"Nii joo voin nukkuu sun vieres, jos sua ei haittaa", Olli vastaa pitkän hiljaisuuden jälkeen.
- - -

"Otatko jotain iltapalaa?" kysyn keittiöstä.
"No voin mä ottaaki", Olli sanoo, tallustellen keittiöön. Jos totta puhutaan, hän näyttää syötävän hyvältä vaaleanharmaissa verkkareissaan.

"Allu mä tykkään et sä syöt mua sun silmillä, mut nyt menee jo vähä ahistavaks, ku oot ollu hiljaa viimeset viis minuuttia", Olli sanoo, keskeyttäen ajatukseni. Niihin ajatuksiin ei tarvitse paneutua sen enempää.

"Joo sori, mitä haluut syödä?" sanon luultavasti yhtä punaisena kuin tomaatti. "No vaikka jotain leipää", Olli vastaa hymähtäen. Mitäs itse tallustelet puolialastomana asunnossani.

Ollin nk
Seuraan silmilläni, kun Aleksi tekee meille ruisleipiä. Pian hän asettaa muumilautasen, jossa lepää kaksi ruisleipää, kalkkunalla, juustolla ja kurkulla varustettuina. "Kiitos", sanon hymyillen pienesti. "No oleppas hyvä Ollipalli", tuo vastaa virnistäen.

Mutustan Aleksin tekemää leipää tyytyväisenä. Voin vaikka lyödä satasesta vetoa, että Aleksin tekemä leipä on sata kertaa parempaa kuin kenenkään muun tekemä.

"Haluutko mehua?", Aleksi kysyy, kuin joltain tarhaikäiseltä lapselta. "Joo", vastaan lässyttäen. Aleksi hymähtää ja avaa jääkaapin. "Mul on jotai tämmöstä", Aleksi sanoo, näyttäen minulle -erittäin epäilyttävän näköistä- mehupurkkia. "Okei", vastaan.

Aleksi kaivaa astiakaapistaan kaksi lasia ja kaataa niihin kyseistä mehua. Hän tyrkkää lasin eteeni. Otan lasin käteeni ja hörppään siitä.

"Hyvää", totean -vahingossa- lässyttäen. Aleksi naurahtaa lässytykselleni. "Voi pikku Ollivaaveli", Aleksi sanoo nauraen. Yritän esittää vihaista, mutta yritykseni epäonnistuu Aleksin ylisöpöyden takia. Sille nyt alkaa vaan väkisinkin hymyillä.

"Katotaaks jotai sarjaa?" Aleksi kysyy, kun olemme saaneet syötyä ja laitettua astiat astianpesukoneeseen. "Katotaa vaa, mut vaa jos silität mun hiuksii samal, se tuntuu kivalta", esitän ehtoni, jolle Aleksi jälleen naurahtaa. "No mä voin silittää sun hiuksia", Aleksi lupautuu. Suuni kaartuu pienelle hymylle.

Aleksin nk
Olemme Ollin kanssa sohvalla ja katsomme jotain ällösöpöä sarjaa. Ollin pää on sylissäni, ja minä silitän hänen hiuksiaan, niin kuin lupasinkin.

Alan kuulla tasaista tuhinaa sylistäni. Hymähdän sille pienesti. Söpö.

"Sori et mä herätän sut, mut tota mentäiskö sänkyy nukkuu?" kysyn uniselta Ollilta. Hän nyökkää unisesti ja hieroo silmiään.

Käymme muumilakanoitteni alle makaamaan. Pian Olli vetää minut lusikkaan. "Hyvää yötä Allu", kuulen hänen kuiskaavan. "Öitä", vastaan.

Ei mene kauaa, kun Olli tuhisee suloisesti. Alan lämmetä vähän liikaa Ollille, mutta ihan hänen oma vikansa, kun on noin älyttömän suloinen ja ihana.
_ _ _
420 sanaa
Olin viikonloppun barcelonas kattoo bctä ja kuolen atm. Mites teil?