Lunan veri ~ Kirja 1 ✔

Luku: 14 : Luna

"Mmm..." Aloitin katsoen Ashin vihaista naamaa. Hänen silmissään oli tulinen ilme ja kaikki hänen lihaksensa olivat kireät.

"No?" Ash ärähti vihaisesti.

"Mun paras kaveri." Sanoin todenmukaisesti. Markista ja minusta ei ollut koskaan tullut enempää kuin ystäviä, vaikka minä olinkin halunut enemmän.

"Ei vaikuta vaan kaverilta." Ash sanoi synkästi.

"No voi voi, koska se se vaan on." Sanoin takaisin asenteella katsoen kohti opettajaa huomaten että kaikki luokassa tuijottivat meitä. "No mitä?" Kysyin tietäen että vaikutin tosi ämmältä, mutta en minä antaisi Ashin syyttää minu mistään jos kerran puhuin totta. Emmekä me edes ole yhdessä tai mitään.

"Umm... Alpha saanko jatkaa? Vain tarvitsetko aikaa lunasi kanssa?" Opettaja kysyi epävarmasti.

Ash oli hetken hiljaa ja vain tuijotti minua ennenkuin hän sanoi: "Jatka vaan." Ja kääntyi tuolissaan suoraan.

Loppu tunnin minä jätin Ashin täysin huomiotta, jopa silloin kun hän yritti pitää kädestäni kiinni pulpetin alla. Ettäs kehtasi syytellä minua tuolla tavalla.

"Luna älä viitti." Ash kuiskasi nojautuen lähemmäs kun opettaja lopetteli tuntia.

Käännyin katsomaan häntä suu hieman auki ja Ash hymyili minulle säihkyvästi luullen saanneensa anteeksi: "Mun nimi ei vittu oo Luna!" Sanoin vihaisesti, nousin seisomaan, otin laukkuni ja poistuin ensimmäisenä luokasta.

"No en mä sitä tarkottanukkaan!" Ash huusi perääni kuulostaen vähän turhautuneelta.

Avasin puhelimeni ja vastasin takaisin Markille: 'Joo tääl kaikki ok. Ei kyl oo yhtään samallaista ku siellä kotona. Mäkii kaipaan sua iha mielettömästi. Oot mun paras kaveri <3 Pyydä Mariaa viemään sut jonneen. Kyl se varmaan suortuu... Ehkä. Mäkii sua. Pusuja! P.s Äiskä sano et kuukaus ja saan tulla kattoon sua. Yks päivä meni jo. 29 jäljellä. xoxo -Nadja'

Lähetin viestin ja katsoin sitten lukkaristani mikä tunti minulla olisi seuraavaksi: fysiikkaa. 'Eikös Jesse ollut fyken opettaja?' Mietin ja lähdin sitten kohti Jessen luokkaa.

Kurkaten luokkaan koska ovi oli auki koputin hiljaa oveen. Jesse pyyhki taulua ja kääntyi ympäri. "Ai hei Nadja. Tule vain jo luokkaan. Tunti alkaa viiden minuutin kuluttua."

"Okei, kiitti." Sanoin ja istui luokan oikealle puolelle etupulpettiin. Tässäkin luokassa pulpetit olivat pareittain. "Onko teillä yhtään luokkaa missä istuteen kaikki erikseen?" Kysyin ottaessani laukustani fysiikan kirjan.

"Vain yksi. Tietokone luokka. Mutta siellä harvoin tehdään mitään." Jesse sanoi ja istui pöytänsä ääreen asetellen papereitaan. "Olitko sinä Danielin juhlissa eilen?" Jesse naurahti.

"No kyllä mä kävin moikkaamassa. Mutten ollut juhlissa edes viittä minuuttia. 'Totta se perjaatteessa on koska olin metsässä noin tunnin. Eli en bileissä... Perjaatteessa.'

"Näytätkin paremmalta kuin muut. Tosi monta oppilasta jäi tänään pois. Ihan hyvä vaan, ei sitä darrassa kannata kouluun tulla." Jesse naurahti.

"Nadja." Ääni sanoi siinäsamassa vierestäni. "Voinko?"

Nyökkäsin ja Daniel istui viereeni. "Miten meni eilen?" Kysyin hieman hiljempaa ettei opettaja kuulisi. Onneksi Jesse meni luokan perälle järjestelemään jotain.

"Talo on ihan räjähtänyt. Muuten meni ihan hyvin." Daniel sanoi kaivaen repustaan uusimman macbookin. "Mikset tullut enää takaisin metsästä. Minä huolestuin ja tulin jopa etsimään juhlien loputtua."