Lunan veri ~ Kirja 1 ✔

Luku: 21 : Vertahyytävä kirkaisu

"Ootsä ok?" Evan kysyi kun kävin makaamaan sängylle.

"Joo. Mä vaan pelästyin." Sanoin hiljaa. "Miten isäs kehtaa puhua sulle noin?" Kysyin kiivaasti. Evanin isä on ihan kamala. "Te olette perhettä. Sen pitäis hyväksyä sut niinkun oot."

"Hei älä huoli. En mä isästä välitä. Se saa sanoa mitä se haluaa." Evan tuhahti.

"Hei. Mitä sun naamassa on?" Kysyin ja kosketin varovasti Evanin poskea joka alkoi tummumaan.

Puristaen hampaat yhteen Evan sihisi. "Iskä vähän kolautti."

"Ai se löi sua!" Kivahdin ja nousin istumaan. "Siihen on tulossa mustelma."

"Ei se tahallaan." Evan huokaisi. "Se ei ikinä oikeasti ole lyönny mua. On sillä sen verran vielä moraalia ettei se omaa lastaan lyö. Se välillä riuhtoo ja tukistaa mutta ei se koskaan lyö."

"Mä haen sulle jotain kylmää." Sanoin ja kipitin hiljaa alakertaan. Samalla annoin Hertalle ja Nutellalle ruokaa.

Koko edellisen viikon me oltiin Ashin kanssa opetettu Nutellaa kävelemään ja hemmoteltu Herttaa. Nutella liikkui ja yllättävän hyvin itsekseen eikä enää kaatuillut läheskään yhtä paljon. Hertta taas lepäili paljon takapihalla auringon alla ka nautti herkuista ja kävelylenkeistä joita me sille järjestettiin. Hertasta oli tullut kuin perheen jäsen. Vallu rakasti sitä ihan järjettömästi. Ne oli melkein kokoajan yhdessä, kun Vallu oli kotona.

Otin pakastimesta kylmän hernepussin ja menin takaisin yläkertaan. "Tässä." Sanoin ja painoin pussin Evanin poskelle joka vinkaisi heti. "Mitä siellä tapahtui?" Kysyin varovasti.

"Se nappas lähimmän asian jonka sai käteensä ja heitti mua sillä. Tai olla raamattu. Muita niin paksuja kirjoja meillä ei edes ole. Se oli ittekkin järkyttyny kun se osu. Pyys jopa anteeks, mutta alko sitten samantien taas raivoamaan." Evan sanoi maaten sängylle parempaan asentoon kipeä poski ylöspäin.

"Onko isäs uskon mies vai?" Kysyin ja työnsin Evanin lyhyitä hiuksia pois sen kasvoilta.

"Ei... Äiti oli. Se kuoli kun olin 13-vuotta. Siihen iski syöpä." Evan sanoi hiljaa.

"Mä... Mä olen tosi pahoillani Evan." Kuiskasin hiljaa.

Naurahtaen Evan sanoi: "Älä huoli. Siitä on jo kauan. Sen takia iskä ratkesi ryyppäämään. Se on oikeasti aika hyvä isä; tekee ruokaa, käy töissä, vie meidät kouluun, varmistaa että meillä on vaatteita ja joskus vie jopa leffaan. Se oli mun seksuaalisuus jota se ei kestänyt."

"Ai onko sulla sisaruksia?" Kysyin yllättyneenä. Olin kokoajan luullut että Evan on ainoa lapsi perheessään.

"Mulla on pikkusisko ja pikkuveli." Evan sanoi. "Iskä kohtelee niitä ihan hyvin."

"Se kutsu sua lesboksi." Sanoin hiljaa.

"No mä tykkään tytöistä. Mutta oon hetero. Koska mä olen poika." Evan sanoi päättäväisesti.

Hymyilin kiltisti Evanille ja nostin hernepussin pois. Mustelma oli nyt jo aika selvä; se li kahden sormen paksuinen ja kulki Evanin poskipäätä pitkin. "Voi sua raukkaa." Sanoin ja laitoin varoen hernepussin takaisin.

"No ei siihen niin paljoa satu." Evan hymyili.

Puoli tuntia kului kun Evan sanoi että pussin voi ottaa pois. Vein sen takaisin pakastimeen ennenkuin palasin sänkyyn. Makasin Evanin vieressä, mutta meitä ei väsyttänyt. Evan nojautui eteenpäin ja painoi hellän suukon huulilleni.

"Evan... Mä olen Ashin kanssa." Sanoin hiljaa ja vetäydyin hieman kauemmas.

"Ootko sä sen luna?" Evan kysyi peläten vastausta.