Destiny ㅇ Vmin (Finnish)

Another Chance

Aurinko paistoi sälekaihtimien raoista suoraa Jiminin silmiin, mikä lopulta sai darraisen blondin havahtumaan hereille ja unen pöpperössä kierähtämään sängyn reunalta lattialle. Kivulias tömähdys sai miehen mielen hitusen virkistymään ja pian kompuroimaan ylös kovalta lattialta. Mieluiten hän olisi heti kömpinyt takaisin nukkumaan, mutta sitä ennen hänen täytyi hakea särkylääkettä päänsärkyyn ja pahoinvointiin. Ilman särkylääkettä unen saanti todennäköisesti jäisi vain makeaksi haaveeksi.

Blondi nappasi sängyltä vaaleanpunaisen villahuovan, kääri sen ympärilleen ja asteli sitten vähin äänin pois huoneestaan. Vasta olohuoneen ohitse käveltyään hän muisti, minkä takia hän oli ylipäätänsä jättänyt bileet kesken ja eristäytynyt makuuhuoneeseensa. Sohvalla nukkuvan Taehyungin näkeminen ei jättänyt mitään epäselväksi.

Taehyungista välittämättä mies hiipi hiljaa keittiöön hakemaan lääkettään ja lasillista kylmää vettä. Saattaisi kuvitella, ettei blondi olisi paljoa vaivannut päätään koko sielunkumppani asialla, mutta totuus oli, että hän oli vaivannut päätään liikaakin.  Hän ei vain tiennyt, mitä hän halusi ja mitä ei, eikä hän siis ollut lainkaan valmis kohtaamaan Taehyungia kasvotusten. Siksi hän siis oli edellisiltana yrittänyt ajaa miehen tiehensä. Näin selvin päin ajateltuna siinä epäonnistuminen oli pieni helpotuskin, koska ei hän halunnut satuttaa Taehyungia. Asiat vain olivat hieman... Monimutkaisia?

Lääkkeensä nieltyä Jimin alkoi nojailla selällään keittiön sivupöytään onnistuen siinä samalla vahingossa tönäisemään pöydällä olleen tyhjän kaljapullon alas. Lattiaan osuessa se särkyi kymmeniin pieniin palasiin saaden samalla aikaan äänen, joka varmasti herätti kaikki huoneistossa.

Mies kyykistyi alas hiljaa kiroten itsekseen ja alkoi paljain käsin noukkia lasinsiruja lattialta. Ennen kuin hän ehti kerätä paria palasta enempää, kuuli hän Taehyungin matalan äänen takaansa.

"Tarvitko apua?" paikalle ilmestynyt harmaahiuksinen tarjoutui avuksi.

"E-en... Saan kyllä hoidettuu tän yk- auh!" blondi yritti kieltäytyä avusta, mutta onnistui vain epähuomioissaan viiltämään lasisirulla haavan sormeensa.

"Sun ei pitäs kerätä niitä paljain käsin", Taehyung torui pyöritellen hieman päätään huolestuneena.
"Oota niin haen rikkalapion ja harjan", pidempi mies jatkoi ja lähti vastausta odottelematta hakemaan siivousvälineitä. Hän tiesi niiden olinpaikan vain ja ainoastaan siksi, että oli edellisiltana joutunut siivoamaan muiden oksennuksia ja rikkalapio ja harja vain sattuivat olemaan samassa siivouskaapissa kuin luutu, jota hänkin oli siivouksessa käyttänyt.

Taehyungin palattua takaisin keittiöön, oli Jimin jo noussut ylös ja alkanut puhdistamaan haavaansa. Hän vältteli joutumasta katsekontaktiin pidemmän miehen kanssa eikä hän siis edes katsonut toisen suuntaan tämän alkaessa lakaisemaan lasinsiruja lattialta.

"Miks sä tulit tänne?" blondi kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen ja nosti vihdoin katseensa toiseen.

"Huh? Kuulin, että särjit jotain ja aattelin että tarvit apuu ja -"

"En mä sitä tarkottanu. Kyl sä tiiät, mitä mä tarkotin"

". . . Niin no. En halunnu vaa antaa kaiken olla. Haluun, että me voitais  puhuu asioista eikä esittää kui ei oltais koskaan tavattukkaan"

"Mut... Sä varmaan jo tiiät, etten oo kiinnostunu miehistä? Eikö se häiritte sua yhtään?"

"Totta kai se häiritsee mua vähän... Mut haluun, että me voitais olla ees kavereita. Ei sun tarvi nähä mua sillä tavalla. Mulle riittää, että saisin ees tutustua suhun ja viettää aikaa sun kanssa", lähes tulkoon pelkkiä valheita. Ei Taehyung halunnut joutua tyytymään pelkkään ystävyyteen, mutta jos se oli ainoa asia, jonka hän pystyi saamaan, ei hänellä ollut muita vaihtoehtoja kuin yrittää tyytyä siihen. Parempi se olisi kuin ei mitään. Riittäisi se jonkin aikaa hengissä pysymiseen.

"Mutta... Entä jos sää kiinnyt muhun liikaa niin kuin sielunkumppaneille yleensä käy? En haluu antaa sun vaan kiintyy muhun ja satuttaa sua sitten"

"Se on mun ongelma sitten. Satutat mua enemmän, jos et anna mulle ees mahdollisuutta... Sitä paitsi. Mistä tiedät, ettet itse tuu kiintymään muhun?", Taehyungin sanat saivat blondin hiljenemään hetkeksi. Hän oli niin varma heteroudestaan, mutta tosiaan. Mistä hän tiesi, etteikö asia voisi joskus muuttua.

"En... En mä tiedäkkään... Mutta en pidä sitä hirveen todennäköisenä. En oo koskaan ihastunu mieheen"

"Rakkaus ei määrittele sukupuolta Jimin. Jos rakastut johonkuhun niin ei sukupuoli oo mikään iso ongelma... Mutta alotetaan siitä, että ollaan kavereita. Okei?" harmaahiuksinen sanoi toiveikkaana ja ojensi kätensä kohti lyhyempää miestä.

"... Okei okei. Mutta älä oota liikoja. En lupaa yhtään mitään", Jimin myöntyi lopulta ja tarttui kiinni Taehyungin kädestä puristaen sitä hellästi. Loppujen lopuksi hän oli itsekin sitä mieltä, että heidän pitäisi yrittää olla edes ystäviä. Se olisi kummallekin parempi vaihtoehto kuin yksi jääminen.