Destiny ㅇ Vmin (Finnish)

Immortal Memories Pt. 2

Vuosi 1812

Vuosien vieriessä eteenpäin rakastavaisten tunteet toisiaan kohtaan syvenivät yhä entisestään. 17 vuoden ikään mennessä heistä oli tullut erottamaton pari, vaikkei kummankaan läheiset olleet ollenkaan tyytyväisiä heidän 'ystävyyteensä'.

Taehyungia oli alettu kouluttamaan eksorkistiksi ja hänestä oli muiden temppelin asukkaiden tavoin tullut Seon-munkki. Temppelin väki halusi myös tehdä hänestä Daegun alueen pyhimyksen hänen kykyjensä takia ja siksi heidän mielestään Taehyungin ei pitäisi tuhlata kallista aikaansa johonkuhun Jiminin kaltaiseen. He olivatkin yrittäneet usein kieltää kaksikkoa näkemästä toisiaan ja yrittäneet erottaa heidät monilla muilla keinoilla.

Samalla tapaa Jiminin isä ei ollut laisinkaan tyytyväinen poikansa seuralaiseen. He kuuluivat ylhäiseen aatelissukuun ja siksi ei ollut Jiminin arvolle sopivaa viettää liikaa aikaa alhaisen rahvaan seurassa.

Temppelin väen tavoin myös Jiminin isä oli lukuisia kertoja yrittänyt estää poikaansa näkemästä Taehyungia. Hänen keinonsa olivat kuitenkin temppelin väkeä brutaalimmat. Hän saattoi toisinaan pahoinpidellä poikaansa rangaistuksena tottelemattomuudesta ja lukita hänet päiviksi neljän seinän sisälle ilman ruokaa ja juomaa.

ㅇ

Oli taas yksi niistä päivistä, kun Jimin oli päätynyt oman isänsä pahoinpitelemäksi. Hänellä oli ympäri kehoa mustelmia ja muita ruhjeita. Pelkkä liikkuminen sattui häneen vähän joka puolelle, mutta hän oli silti päättänyt taas jälleen karata kotoaan ja lähteä hänen ja Taehyungin salaiselle tapaamispaikalle järven rannalla sijaitsevan kallion luolaan. Olihan hän aikaisemmin luvannut saapua paikalle, vaikka sattui sitten mitä tahansa.

Kun Jimin saapui perille tapaamispaikkaan, oli Taehyung jo siellä odottamassa häntä ja kun nuorukainen huomasi kumppaninsa saapumisen, hymyili hän tälle leveästi. Hymy kuitenkin hyytyi nopeasti, kun hänen katseensa kiinnittyi mustelmiin, jotka koristivat hänen rakkaansa kalpeaa ihoa.

"Tekikö sun isä tän?" nuorukainen kysyi vihaisen kuuloisena ja samalla käveli toisen luokse.

Pörröpää vain nyökkäsi tähän surullisena ja halasi pidempää poikaa tiukasti. Hän hautasi kasvonsa kumppaninsa rintaan ja antoi kyyneleiden valua poskilleen heti, kun toinen halasi häntä takaisin.

"Mä en jaksa tätä enää", Jimin itki hiljaa ja yritti etsiä lohtua toisen sylistä.

"Tarkotatko... Ettet halua nähdä mua enää?" Taehyung kysyi säikähtäneenä.
"Y-ymmärrän kyllä jos.."

"Ei ei ei! En tarkoittanu sitä. En vois ikinä hylätä sua.. Mä vaan... Haluun, että uskotellaan muille, ettei me nähdä enää", lyhyempi selitti hieman hätääntyneenä.

". . . Okei. Jos sä kerran niin haluut. Teen mitä vaan pitääkseni sut turvassa", Taehyung myöntyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Hän tiesi, että entistä varovaisemmaksi ryhtyminen tarkoitti sitä, etteivät he enää voisi tavata niin useasti. Hän ei kuitenkaan halunnut rakkaaseensa sattuvan, joten heillä ei tainnut olla muuta vaihtoehtoa.

"En tiiä, mitä tekisin ilman sua", Jimin kuiskasi hiljaa ja yritti samalla hymyillä vähän kyynelehdinnästä huolimatta.
"... Tavataan tästä lähtien vaan öisin. Aina perjantaisin, kun mun isä ei oo kotona", nuorukainen jatkoi ja sanojensa lopuksi hän kurottui antamaan lyhyen suukon toisen huulille. Lyhyeksi se ei silti jäänyt, sillä Taehyung päätti vastata siihen ja pitkittää sitä pidemmäksi.