Destiny ㅇ Vmin (Finnish)

Immortal Memories Pt. 1

Vuosi 1800

Tummahiuksinen pikkupoika juoksi ympäri temppelin pihamaata lennättäen paperista leijaansa ilmassa narun varassa. Temppelissä ei asunut muita lapsia hänen lisäkseen, minkä vuoksi hän leikki aina yksinään. Se ei kuitenkaan haitannut häntä. Olihan hänellä hänen leijansa ja mummi, joka kohteli häntä kuin omaa lapsenlastaan.

Pojan nimi oli Taehyung. Kim Taehyung. Hänet oli hylätty temppelin ovien eteen sylivauvan ikäisenä ja siitä lähtien temppelin väki oli kasvattanut hänet kuin omanaan. Tällä hetkellä Taehyung oli jo viisi vuotias. Hän oli jo tarpeeksi vanha auttamaan temppelin töissä ja huolehtimaan itsestään. Tai niin hän ainakin itse väitti.

Taehyung oli hyvin erikoislaatuinen lapsi. Hän oli hyvin utelias, äänekäs ja rasittava kakara kuten kaikki muutkin normaalit lapset, mutta hän oli myös erittäin älykäs ja hänellä oli kyky tunnistaa pahat ihmiset ja kirotut paikat vain yhdellä vilkaisulla.

Pojan kyvyn temppelin väki oli huomannut, kun poika oli ollut vasta yksi vuotias. Luonnollisesti siitä haluttiin ottaa kaikki hyöty irti ja siksipä Taehyungin täytyi aina olla paikalla, kun temppeliin tuli vieraita.

Tämä päivä oli taas yksi niistä päivistä, kun temppeliin saapui isompi joukko entuudestaan tuntemattomia vieraita. Taehyungin läsnäolo oli siis välttämättömyys temppelin väen turvallisuuden kannalta.

"Taehyung! Vieraat saapuivat!" pojan mummi huusi temppelin kuistilta. Hän sai sillä pojan keskeyttämään yksinäiset leikkinsä ja kiiruhtamaan hänen luokseen.

Kaksikko käveli yhtämatkaa etupihalle, jossa joukko vieraita jo odotti sisälle pääsyä. Suurin osa vieraista oli keski-ikäisiä miehiä, mutta mukana oli myös pari palvelijan näköistä naista.. Sekä joukon johtajalta vaikuttavan miehen takana piilossa seisoi ujolta vaikuttava pikkupoika. Tällä pojalla oli hieman luonnonkiharat hiukset, pulleat posket, pieni nenä ja täyteläiset huulet. Hän näytti aivan enkeliltä Taehyungin silmissä.. Samaa ei kuitenkaan voinut sanoa hänen isästään, jolla oli selkeästi pahansuopa aura.

"Noh? Miten on?" mummi kumartui kysymään Taehyungilta, kun poika oli hetken tuijottanut väkijoukkoa.

"Tuo poika on söpö", Taehyung totesi ajattelematta asiaa sen kummemmin ja sai sillä mummin nauramaan huvittuneena.
"Umh... Mut tuo iso mies sen vieressä vaikuttaa ilkeältä.. Ja tuo mies tuolla takana myös", poika kertoi sitten, kun hän vihdoin ymmärsi, mitä mummi halusi häneltä kuulla.

"Hyvä... Voit mennä nyt jatkamaan leikkejä. Ja ota tuo söpö poika mukaasi", mummi vastasi ja iski silmää lopuksi. Silmänisku tosin jäi pojalta kokonaan huomiotta, kun hän jo lähti kiireesti juosten enkeli pojan luokse.

"Mennään leikkimään!" Taehyung hihkui innostuneena toiselle pojalle saaden siitä hyvästä ilkeän mulkaisun pojan isältä.

"No menkää nyt siitä kakarat. Ootte tiellä", mies murahti pelottavasti ja onnistui sanoillaan ajamaan pojat pois näkökentästään.

Pojat juoksivat temppelin nurkan taakse piiloon ja varmituttuaan olevansa turvassa, he istuutuivat nurmikolle helpottuneina.

"Oon Taehyung. Entä sä?" Taehyung esitteli itsensä pirteänä ja ojensi samalla toiselle kätensä valmiina kättelemään.

"Jimin", poika vastasi hymyillen suloisesti ja tarttui kiinni toisen kädestä.

Sillä hetkellä maailma tuntui pysähtyvän kokonaan heidän ympärillään. Äänet hiljenivät ja he kuulivat enää vain toistensa sydämensykkeet. He eivät enää osanneet kiinnittää huomiota ympäristöön ja heidän näkökenttänsä ulottuivat enää vain toistensa kasvoille ja vartalolle. Yhtäkkiä millään muulla ei tuntunut olevan enää väliä kuin tällä näkymättömällä siteellä, joka kietoi heidän kohtalonsa pysyvästi yhteen ja lämpimällä halauksella, johon he olivat lähes tiedostamattaan kietoutuneet.

Vuosi 1808

8 vuotta on kulunut siitä, kun Jimin ja Taehyung tapasivat ensimmäisen kerran. Vuosien varrella heistä oli tullut erottamattomat ystävykset, jotka jakoivat kaiken keskenään. Heitä pystyi jopa helposti luulemaan veljeksiksi ulkopuolisen silmissä, mutta mitäpä kukaan heidän väleistä tiesi. He eivät olleet koskaan sanallakaan vihjanneet kenellekään heidän sielunkumppanuudesta. Se oli heidän oma pieni salaisuus, jota kenenkään muun ei tarvitsenut tietää.

Molemmat pojista olivat jo täyttäneet 13 vuotta. Teini-iän kynnykselle astuessaan molemmat heistä olivat pikkuhiljaa alkaneet kunnolla ymmärtämään, mitä heidän sielunkumppanuutensa merkitsi ja mitä heidän tunteensa toisiaan kohtaan oikeasti olivat. Ne eivät olleet vain syvää ystävyyttä tai veljeyttä. Ne olivat rakkautta, jonka syvyyttä nuorten poikien mielet eivät vielä täysin käsittäneet.. Mutta sen he jo tiesivät, että he rakastivat toisiaan. He eivät vain olleet vielä koskaan saaneet sitä sanotuksi ääneen.

ㅇ

Sää oli aurinkoinen ja lämmin eikä taivaalla näkynyt kuin muutama pientä pilvenhattaraa. Raikas kesätuuli puhalsi ja linnut lauloivat puissa ja taivaalla. Oli täydellinen kesäpäivä.

Jimin ja Taehyung istuivat vierekkäin puun juurella, joka sijaitsi temppelin läheisellä kukkulalla. Jimin nojaili rennosti päällään Taehyungin olkapäähän ja seurasi hiljaa sivusta, kun tämä veisti puukolla jotain kädessään olleesta pienestä puupalikasta. He tulivat usein tälle kyseiselle paikalle, kun Jimin karkasi kotoaan ja tuli temppeliin kyläilemään kumppaninsa luokse.

"Mitä sä veistät siitä?" Jimin kysyi hiljaa toiselta pojalta ja samalla vilkaisi tämän komeita kasvoja.

"Onnenamulettia. Teen tätä sulle", toinen vastasi leveästi hymyillen ja sai sanoillaan pörröpään punastumaan.

"Mulle?" Jimin kysyi punastellen hämmentyneenä, mutta ilahtuneena.

"Niin. Tarvit jotain tuomaan sulle onnea ja suojelemaan sua aina, kun en oo sun lähellä", poika selitti ja tämä sai hänen enkelipoikansa punastuksen vain syvenemään entisestään.

"Ootko varma, että se toimii?" Jimin kyseenalaisti, vaikka oikeasti hän olikin hyvin ilahtunut.

"Tottakai. Pistän tähän mun kaiken rakkauden sua kohtaan, joten sen on pakko toimia", Taehyung selitti ja lipsautti jotain, minkä hän tajusi vasta jälkeenpäin. Ennen kuin hän ehti perumaan sanojaan, tunsi hän huulillaan hänen yleensä niin ujon enkelipoikansa pehmeät huulet.

"Mä rakastan sua myös", poika kuiskasi hiljaa vasten toisen huulia ja suuteli häntä hellästi uudestaan.. Ja tällä kertaa Taehyung myös vastasi siihen epäröimättä.

Suudelma oli heidän molempien ensimmäinen. Se oli hieman kömpelö ja arka, mutta se oli silti täydellinen heidän molempien mielestä.

__________________________________

Päätin, että julkaisen nää muistot kahdessa erillisessä luvussa, ettei tuu liian pitkää lukua.
Tää nyt oli tällast söpöö, mut revin sit kaiken palasiks seuraavas luvus :D hups 😇

Umh ja vaikka mulla yleensä menee kauan julkaista seuraava luku nii täl kertaa mulla on se jo lähes valmiina ✨ Se tulee sit täs joskus lähiaikoina

Ja se vielä, että tiiän maininneeni aikaisemmin jossai yhdessä lauseessa jotain siihen liittyvää, että Jiministä ja Taesta ois tullu sielunkumppanit jonkin tapahtuman x seurauksena, MUTTA muutin mun mielen ja ne onkin sit ollu sielunkumppaneita aina