Destiny ㅇ Vmin (Finnish)

Back To The Temple

Oli aurinkoinen, mutta viileä perjantaipäivä, kun Jimin ja Jungkook vihdoin matkustivat yhdessä Daeguun. Päivä oli jo hitaasti kääntymässä iltaan, kun he saapuivat mustalla henkilöautollaan perille Taehyungin temppelille.

Aivan kuten edelliselläkin kerralla, temppelin pihamaa näytti autiolta eikä ristinsielua näkynyt missään. Kaikkialla oli hiirenhiljaista ja tuulen humina sekä lintujen laulu olivat ainoat korviin kantautuvat äänet. Ainoa huomattava pieni ero oli puutarha, joka oli hoidettu hieman parempaan kuntoon. Ruohikko oli ajeltu siististi lyhyeksi, uusia loppukesän kukkia oli istutettu kukkapenkkeihin ja ylimääräiset tavarat ympäri pihamaata oli kerätty pois.

Hiljaisuus tuntui Jiministä jollain tapaa normaalilta, koska olihan hän jo kerran aikaisemmin vieraillut täällä. Jungkookin se kuitenkin sai vain epäilemään olivatko he tulleet aivan oikeaan paikkaan. Ikänsä kaupungissa asuneena hän ei ymmärtänyt, miksi kukaan haluaisi asua yksin metsän keskellä ilman ainuttakaan ruoka- tai vaatekauppaa lähettyvillä.. Tai baaria.

"Ollaanko me nyt varmasti oikeessa paikassa?" nuorempi kyseenalaisti samalla, kun hän lähti kävelemään blondin perässä kohti temppelin etuovia.

"Lakkaa jo valittamasta. Oon 100% varma, että ollaan oikeessa paikassa", Jimin vastasi kävellessään eteenpäin kivipolkua pitkin ja raahatessaan pientä matkalaukkuaan perässään.

"Mut jos me ollaan oikees paikassa, missä Taeh-.. AAAAAH!!!" brunette aloitti, mutta keskeytti puheensa kiljaisten säikähdyksestä, kun hän yllättäen tunsi käden olkapäällään. Hän kääntyi nopeasti ympäri vain ja ainoastaan nähdäkseen Taehyungin, joka oli tukehtua omaan nauruunsa.

"Oisitpa nähny ittes", siniseen Hanbokiinsa pukeutunut mies nauroi lähes hysteerisenä.

"Ei oo noin hauskaa!" Jungkook valitti naama punaisena nolostuksesta.

"Oisin voinu saaha sydärin, jos-", nuorin yritti jatkaa, mutta joutui jälleen keskeyttämään, kun Jimin tönäisi hänet välinpitämättömästi pois edestä ja hyppäsi sitten Taehyungin kaulaan halaamaan häntä.

"Mulla oli ikävä", blondi tunnusti halaten harmaahiuksista, mikä sai tämän halaamaan häntä takaisin ja nauramaan huvittuneena.

"Ja viime kerralla juoksit pakoon henkes edestä", Taehyung leikillään kiusoitteli ja sai siitä hyvästä lyönnin rintakehälleen.

"Ihan niin kuin sulla ei sitten ois ollu ikävä", Jimin marisi söpöstellen kuin pikkulapsi.

"Tietenkin oli", pidempi myönsi hymyillen.

"Miks en ottanu oksennuspussia mukaan? Rip Jiminin heterous", Jungkook valitti ja esitti oksentavansa, kun hän tajusi jääneensä ulkopuoliseksi.

"Huh? Ei tää eroo mitenkään siitä, miten tervehdin mun kavereita, kun ei olla nähty pitkään aikaan", blondi puolustautui heti ja irrottautui halauksesta.

"Pitkään aikaan. Näitte viikko sitten ja ootte soitellu ja viestitelly joka päivä", brunette löi pari faktaa tiskiin, mikä sai Jiminin punastumaan kuin kypsä tomaatti.

"Anyways Taehyung. Miten pääsit meidän taakse? En nähnyt tai edes kuullut mitään", Jungkook jatkoi puhumista kysyen jotain.

"Jaa'a. Jääköön se salaisuudeks", Tae vastasi arvoituksellisesti eikä ollut missään aikeissa paljastaa totuutta.

"Epäilyttävää..."

"Voi olla, mutta viedään nyt aluks teidän tavarat teidän huoneeseen", harmaahiuksinen vastasi naurahtaen ja nappasi jo Jiminin matkalaukun mukaansa hänen lähtiessä kävelemään ripein askelin temppelin etuovia kohden.

Seoulista saapunut kaksikko lähti automaattisesti seuraamaan temppelin isäntää puisten etuovien luokse ja niiden kautta aina sisälle asti. Kumpikaan heistä ei ehtinyt liiakseen jäädä ihastelemaan vanhaa Joseon dynastian aikaista arkkitehtuuria, kun Taehyung paikkojen esittelyn sijaan johdatti heidät kapealle käytävälle, jota pitkin he kulkivat aina siihen asti, että he saapuivat vierashuoneen liukuovien eteen.

"Tää on teidän huone. Oon jo laittanut pedit ja kaiken muun valmiiksi", Taehyung selitti samalla, kun hän veti oven auki ja johdatti kaksikon perässään sisälle asti.

Huone oli erittäin tilava eikä sen sisällä ollut kovin montaa huonekalua. Vain pari kaappia, kirjahylly, pari tuolia ja keskellä huonetta pari paksua patjaa, joiden päällä oli puhtaan valkoiset petivaatteet. Väreiltään huone oli myös yksinkertainen. Lattia oli tummanruskean puun värinen, seinät olivat luonnonvalkoiset ja huonekalut saman sävyiset lattian kanssa. Kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta huonetta pystyi huoletta kuvailemaan silmää miellyttäväksi ja viihtyisäksi.

"Täällä on kaikkialla niin nättiä", Jimin muotoili ajatuksensa vihdoin sanoiksi ja samalla jatkoi paikkojen ihastelua. Hänen innostuksensa vanhoista temppeleistä ei ollut kenellekään mitään uutta.

"Luulin, et Jimin ois nukkunut sun vieressä", Jungkook sanoi harmaahiuksiselle, mutta ihastelin hänkin salaa kaikkea, mikä näytti vähänkään historialliselta.

"Ehkä joskus toisten, mutta tähän aikaan kuukaudesta se ei oo mikään hyvä idea", Hanbokiin pukeutunut vastasi naurahtaen.

"Jaa.. Onko sulla menkat?" nuorin kysyi yrittäen olla hauska.. Epäonnistuen siinä tosin.

"Ei, mutta ensyönä on täysikuu ja siksi me mennään nukkumaan ennen kahtatoista. Niin ja ette sitten saa poistua tästä huoneesta ennen auringon nousua", harmaahiuksinen selitti ja kertoi pari temppelin sääntöä liittyen nukkumiseen täydenkuun aikaan.

"Kuulostat joltain ihmissudelta", Jimin kommentoi siihen väliin naureskellen itsekseen mielikuvalle asiasta.

"Ei mitään sinne päinkään.. Umh... Se on vaan vanha perinne täällä", Taehyung vastasi vaivautuneena haluamatta kertoa totuutta, joka ei tosiaan liittynyt millään tavoin ihmissusiin. Eihän niitä ollut edes olemassa. Kai.

____________________________________

Piti julkasta tää jo ajat sitten, mutta työt vie kaiken ajan :(( ja silloinki ku on vapaa-aikaa meinaa unohtuu jatkuvasti.. Sorry