Destiny ㅇ Vmin (Finnish)

The Night Of Souls

Vierashuoneesta kantautuneen selkäpiitä karmivan kiljaisun jälkeen seurasi lyhyt hiljaisuus, jonka lopulta rikkoi vanhaan puulattiaan kopisevat juoksuaskeleet.

Taehyung oli lähtenyt juoksemaan vierashuonetta kohden ja samalla vetänyt Jiminin mukaansa. Ei ollut laisinkaan hyvä idea ottaa hänet mukaan, mutta vielä huonompi idea olisi ollut jättää hänet käytävälle ilman minkäänlaista suojaa.

Kaksikon päästyä huoneen luokse, ovi ammotti auki ja kaikki sitä suojanneet rukouslaput lojuivat lattialla tuhkaksi palaneina. Huonetta valaissut lyhty oli sammunut pimentäen huoneen lähes kokonaan. Vain osittain ovenraosta sisään pyrkivä kuunvalo valaisi huonetta sen verran, että he pystyivät juuri ja juuri erottamaan suuren varjomaisen hahmon kumartuneena Jungkookin pedin ylle.
Hahmon ulkomuoto ei muistuttanut millään muotoa ihmistä ja se oli liian iso edes ollakseen ihminen tai mikään tavallinen eläin.

"Mikä se on?" Jimin kysyi kuiskaten hiljaa ääni vapisten. Hän puristi tiukasti vierellään seisovan miehen rannetta haluamatta päästää siitä irti. Hän oli silminnähtävästi peloissaan ja lievässä psyykkisessä sokissa.

"Shh... Selitän myöhemmin", harmaahiuksinen vastasi hiljaa kuiskaten ja samalla irroitti blondin otteen hänen ranteesta. Tämän tehtyään hän piirsi etusormellaan ilmaan yksinkertaisen symbolin, joka ilmestyi näkyville ilmaan sinertävänä valona ja sen seurauksena ympäri huonetta syttyi joukko sinertäviä virvatulia, jotka alkoivat leijuen vaeltaa ympäri huonetta.

Virvatulien valaistua huoneen, tumman hahmon pystyi vihdoin näkemään selkeästi.. Se ei muistuttanut ihmistä missään määrin. Se oli pikemminkin melkein kuin jättiläismäinen hämähäkki, jonka kehoa peitti paksu ja musta karvoitus. Sen jokainen kahdeksan jalkaa olivat äärimmäisen terävät jalanpäädyistä. Ne melkein näyttivät isoilta seipäiltä, joilla pystyi seivästämään lähes mitä vain.. Mutta kaikista vaarallisimmilta näyttivät olennon suuret kulmahampaat, jotka olivat lävistäneet Jungkookin patjan molemmilta puolin miehen päätä.

Jungkook näytti päällisin puolin olevan vielä kunnossa. Ainakin fyysisesti. Hän oli kuitenkin kauhusta lamaantunut eikä hän kyennyt tekemään muuta kuin vapisemaan paikallaan ja tuijottamaan suoraa olennon verenpunaisiin silmiin odottaen kohtaloaan.

Sama päti myös Jiminiin, joka seisoi ovensuussa piiloutuneena Taehyungin selän taakse. Hän ei kyennyt kunnolla ymmärtämään mitään näkemäänsä, mutta siitä hän oli varma, että tämä hämähäkkiä muistuttava olento oli hengenvaarallinen.

Tilanteesta huolimatta Taehyung kuitenkin vaikutti melko rauhalliselta. Eihän kyseessä suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun hän oli joutunut kasvotusten tämän olennon kanssa.

"Kim Taehyung", olento lausui rauhallisesti samalla, kun se veti hampaansa irti patjasta ja kääntyi katsomaan ovensuussa seisovaa kaksikkoa. Sen matalasta äänestä pystyi selvästi erottamaan ärtyneistyyden.

"Aina häiritsemässä ruokailuja", olento puhui ja otti uhkaavasti pari askelta lähemmäs Taehyungia sekä tämän takana seisovaa Jiminiä.

Taehyung ei vastannut olennolle vielä mitään vaan sen sijaan siirtyi pois oven edestä vetäen Jiminin mukanaan. Olennon kaltaisille manalasta karanneille sieluille ei ollut hyödyllistä puhua. Ne eivät koskaan kuunnelleet tai ymmärtäneet järkipuhetta. Niiden mielessä oli vain viattomien ihmisten sielut, joita ne käyttivät ravinnokseen ja itsensä vahvistamiseen.

"Hm? Haluat, että siirryn ulos? Mikä ettei, kunhan ensin revin säälittävän sielusi kappaleiksi ja syön näiden yhtä säälittävien ihmisolentojen sielut", olento uhosi kaunaa kantaen. Se vihasi sitä, kun sen ruokailuja häirittiin ja erityisesti se vihasi sitä, kun Taehyung teki sen. Olihan mies manannut sen takaisin manalaan niin monet kerrat.. Tällä kertaa olento kuitenkin uskoi vihdoin olevansa tarpeeksi vahva eikä se siis osannut pelätä takaisin manalaan päätymistä.

Samalla tavalla Taehyung itse oli varma siitä, että hän saisi jälleen kerran lähetettyä olennon sinne, minne se kuuluikin. Olihan hän jo yli 200 vuoden ajan ollut temppelin ja Daegun alueen ainoan tuonpuoleiseen johtavan portaalin vartijana. Kertaakaan yksikään sielu ei ollut päässyt karkaamaan temppelin alueelta elävien maailmaan, joten miksipä pääsisi nytkään.. Hänen ainoana huolenaiheena oli Jimin ja Jungkook. Temppelin alueella vaelteli täydenkuun aikaan useita vaarallisia sieluja, joten kaksikko oli silti vaarassa, vaikka tämä yksilö hoideltaisiinkin.

'

Täysin varoittamatta, olento ponkaisi huoneen toiselta puolelta suoraa kohti paikoilleen jähmettynyttä Jiminiä. Tämä sai Taehyungin tönäisemään blondin pois tieltä, sen seurauksena päätyen itse olennon maalitauluksi.

Olennon törmättyä harmaahiuksiseen, heistä molemmat sinkoutuivat kirjaimellisesti seinän lävitse ulos jättämättä seinään minkäänlaista vahinkoa. Kummankaan keho ei ollut alunperinkään täysin aineellinen, mutta hetkellisesti täysin aineettomaksi meneminen oli Taehyungin aikaansaannos.

'

Kaksikon kadottua näkyvistä, Jimin ja Jungkook jäivät jälleen kaksin huoneeseen vain virvatulet seuranaan. Heidän silmiensä edessä oli juuri tapahtunut liikaa asioita, joita heidän järkensä ei kyennyt selittämään. Oli sanomattakin selvää, että he olivat samanaikaisesti niin järkyttyneitä kuin peloissaankin. Joissain määrin myös uteliaisuus oli herännyt heissä molemmissa. He halusivat.. Ei, he tarvitsivat vastauksia.

"Ootko kunnossa?" Jimin sai lopulta kysyttyä samalla, kun hän juoksi Jungkookin luokse.

"Must tuntuu, että meidän pitäis enemmän huolehtii Taehyungista nyt", brunette vastasi ja samalla nousi vihdoin ylös pedistään.

"T-tiiän mut mut... Kyllä säkin näit sen hirviön. Mitä me muka voidaan tehä?" Blondi änkytti epätoivoisena. Hän oli haljeta huolesta, mutta samanaikaisesti hän ei uskonut voivansa tehdä mitään auttaakseen.. Ja siksi hän syyttikin itseään kaikesta. Jos hän vain olisi pysynyt huoneessa niin kuin hänen oli pitänytkin, mitään tällaista ei olisi tapahtunut.

"En tiiä, mut mennään nyt ainakin ettiin se", nuorempi vastasi. Hän oli ollut aina heistä se rohkeampi, mutta tällä kertaa hänkin pelkäsi niin, että se jo häiritsi hänen kykyään ajatella järkevästi.

"O-oot oikees. Mennään", Jimin myöntyi ja lähti jo kävelemään ulos huoneesta. Ennen sitä hän tosin tarrautui kiinni ystävänsä kädestä etsien tästä turvaa.

"Mut ehkä me huolehditaan ihan turhaan. Meinaan... Näithän säkin, mitä Tae teki? Se vaikutti siltä kuin tällanen ois sille normaalii ja se tietäis, mitä se tekee", blondi puhui elätellen toiveita. Nämä toiveet kuitenkin murenivat taas pieniksi palasiksi, kun he astuivat ulos temppelistä kostealle pihamaalle.

"Ei ihan näytä siltä, et kaikki ois hyvin", Jungkook kuiskasi hiljaa ja pysähtyi samalla paikalleen.

Näky, joka avautui heidän silmiensä edessä ei ollut millään tavalla lohdullinen. Hämähäkkiä muistuttava olento oli yhä elossa ja vaikutti olevan vielä täysissä voimissaan. Taehyung taas.. Hänkin oli yhä elossa, mutta päällepäin katsottuna ei mitenkään niin hyvässä kunnossa.. Hän makasi maassa olento hänen päällään ja yksi sen terävistä jaloista oli lävistänyt hänen vatsansa nauliten hänet maahan kiinni.

_____________________________________

Psst, kukaan ei kuole. Sen voin spoilata

Mun piti oikeest jo ajat sitten julkasta tää luku enkä oo edelleenkään tyytyväinen tähän... Mut en tiiä. Kai tää kaamosmasennus on alkanu iskeen muhunki. En oo saanu pitkään aikaan oikeen mitään aikaseks ja haluisin vaa nukkuu kaikki päivät, vaikka oikeesti mulla ois hirveesti tekemistä.

Btw jos joku sattuu oleen kiinnostunu Harry Potterista niin mun kaveri on alkanu kirjottaan kirjaa, jossa se yhistää Harry Potteria & Bangtania. En jaksa selittää sen ihmeellisempää, mut menkää ihmees lukemaan. LiljaKinnunen - Ylpeästi hänen (Vmin)