Destiny ㅇ Vmin (Finnish)

Under The Light Of Full Moon

Päivä kului rattoisasti ystävysten pitäessä hauskaa ja viettäessä aikaa yhdessä. Lopulta kuitenkin koitti ilta ja nukkumaanmenoaika.

Yleensä Jimin ja Jungkook valvoivat reilusti pidempään viikonloppuisin, mutta Taehyungin mukaan heidän täytyi mennä nukkumaan ennen keskiyötä.. Eikä kumpikaan vieraista saanut käännytettyä harmaahiuksisen päätään asian suhteen, vaikka he kuinka yrittivät. Taehyungin mukaan temppelin perinteet olivat tärkeitä ja niihin vedoten hän sai kaksikon taivuteltua tahtoonsa.

Nukkumaanmenoajan lisäksi Taehyung oli luetellut liudan muita sääntöjä, jotka olivat myös toinen toistaan oudompia. Vierashuoneesta ei saanut poistua ennen auringon nousua, yövalona toimivaa lyhtyä ei saanut sammuttaa, sängystä ei saanut nousta koko yönä ilman pakollista tarvetta ja huonetta pahoilta hengiltä suojaaviin amuletteihin sekä rukouslappuihin ei saanut koskea.

Oudoista säännöistä huolimatta Jimin ja Jungkook tekivät juuri niin kuin temppelin isäntä heidän halusi tekevän. He menivät nukkumaan ennen keskiyötä ja vaipuivat molemmat syvään uneen ennen kuin pehmeän sinvertävä kuunvalo ehti valaista koko temppelin alueen.

Tunnit kuluivat eikä kumpikaan vieraista ollut lainkaan tietoinen mistään, mitä huoneen ulkopuolella tapahtui. Omaksi onnekseen he nukkuivat sikeästi ja olivat visusti turvassa peittojensa alla.

Taehyung sen sijaan.. Hän ei ollut nukkunut koko yönä silmäystäkään. Hän oli jo monen tunnin ajan vaeltanut ympäri temppeliä pitämässä vahtia kaiken varalta. Hän tiesi hyvin, ettei täydenkuun aikaan ollut turvallista päästää ketään temppelin lähettyville. Siitä huolimatta hän oli päästänyt jopa kaksi viatonta ihmistä temppeliin, kun hän ei itsekkäänä ollut halunnut kieltäytyä hänen sielunkumppaninsa ehdottamasta yökyläviikonloppusta.

Hän tiesi ottaneensa ison riskin, mutta samaan aikaan hän oli liian luottavainen siihen, ettei mitään tulisi tapahtumaan. Kaksikkohan oli turvassa miehen heille varaamassa huoneessa. Eikö niin? Kaikki oli mennyt hyvin ainakin tähän asti eikä auringon nousuun ollut enää kuin vaivaiset pari tuntia aikaa..

Sillä välin vierashuoneessa Jimin havahtui hereille unestaan kuultuaan ulkoa epämääräisen kolahduksen. Aluksi hän vain käänsi kylkeään ja antoi asian olla. Kun ääni kuului toisen kerran, hän kurottui poimimaan kännykkänsä petinsä vierestä tarkistaakseen kellon ajan. 3:50 aamuyöstä. 3:51 kun ääni kuului kolmannen kerran.

Äänet kuuluivat selkeästi jostain huoneen paperiliukuoven takaa, mikä sai blondin nostamaan unisen katseensa siihen suuntaan. Hän ei ollut olettanut näkevänsä mitään erikoista, mutta näytti silti siltä kuin oven ohitse olisi kulkenut äänettömästi pitkä varjo. Askelia ei kuulunut taaskaan, kun pian toinen varjo vaelsi oven ohitse hetkeksi pysähtyen oven eteen.. Ja Jimin pystyi melkein vannomaan kuulleensa hiljaisen murinan kantautuneen varjon suunnasta.

Varjo katosi pian edellisen tapaan, muttei se estänyt kylmienväreiden kulkemasta miehen kehon lävitse ja pelon hiljaa hiipimästä syvälle hänen mielensä sopukoihin. Hän ei yhtään tiennyt, mitä oli tekeillä ja tiedottomuus sai hänet vain entistä vainoharhaisemmaksi.

Minuutit kuluivat ja pian Jimin ei enää voinut olla laisinkaan varma, mitkä äänet hän todella kuuli ja mitkä niistä olivat vain hänen oman mielikuvituksensa aikaansaamia. Kaikki tuntui hänestä vain niin pelottavalta eikä erittäin huonosti valaistu huone kaikkine tummine varjoineen auttanut asiaa yhtään. Hänestä huoneen öinen tunnelma tuntui melkein siltä kuin hän olisi päätynyt jonkin kauhuelokuvan sisälle.

Mies oli jo noussut ylös pedistään herättääkseen Jungkookin, kun hän kuuli hiljaisten ja epänormaalin kevyiden askelien kulkevan oven ohitse. Hän ehti myös näkemään lyhtyä kantavan varjon ja juuri lyhdyn takia hän oli varma, että kyseessä oli Taehyung. Hänen oma sielunkumppaninsa ja siksi hänen mielestään kaikista turvallisin vaihtoehto juuri kyseisellä hetkellä.

Blondi päätti jättää ystävänsä nukkumaan ja sen sijaan lähti nopein askelin oven luokse. Vasten kaikkia Taehyungin luettelemia sääntöjä, hän avasi oven ja asteli käytävälle suoraa kirkkaan kuunvalon alle. Hän muisti kyllä säännöistä jokaikisen, mutteivat ne jaksaneet kiinnostaa häntä yhtään. Eihän hän edes tiennyt sääntöjen tarkoitusta, minkä vuoksi hän ei uskonut tekevänsä mitään väärää ollessaan noudattamatta niitä.

Jimin lähti varovaisesti kulkemaan käytävää pitkin samaan suuntaan kuin lyhtyä kantava varjo oli kulkenut. Jo ensimmäisen mutkan jälkeen hän näki Taehyungin kävelevän käytävällä ja tämä sai hänet menemään juosten halaamaan tätä.

Toisin kuin hän oli odottanut, Taehyung ei vaikuttanut laisinkaan iloiselta nähdessään hänet. Miehen ilme oli pikemminkin kauhusta kankea kuin iloinen. Lisäksi miehessä oli muutakin outoa kuin hänen käytöksensä. Jimin pystyi melkein vannomaan miehen kehon näyttävän kuunvalossa lievästi läpikuultava.

"Mitä sä teet täällä tähän aikaan? Enkö mä nimenomaan pyytänyt pysymään sängyssä auringon nousuun asti?" Taehyung tivasi katse ja ääni täynnä huolta.

"J-joo mutta... M-mua alko pelottaan ja..." blondi änkytti vastaukseksi häveten tottelemattomuuttaan.

"Siellä on täysin turvallista. Se on koko temppelin turvallisin paikka", toinen vastasi pudistellen päätään ja katuen sitä, ettei ollut paremmin selittänyt sääntöjen tärkeyttä.

"Ei tuntunu siltä", Jimin yritti puolustaa itseään.

Juuri kun Taehyung oli vastaamaisillaan, nurkan takaa kuului hiljainen nariseva ääni. Aivan kuin joku olisi avannut vanhan liukuoven.

"Etkai vaan jättäny ovee auki?"

"... Ehkä? En oo varma. Miks?"

Taaskaan harmaahiuksinen ei ehtinyt vastata mitään, kun heidän korviinsa jo kantautui vertahyytävä kiljaisu... Joka ilmiselvästi lähti Jungkookin suusta.

To be continued...