Joonas&Joel

11.

~Joonas~
Itken Joelin käsien suojassa. Kehoni vavahtelee itkun voimasta. En ollut ennen edes ajatellut, miten Janette tarkalleen ottaen kuoli. Hän luultavasti pidätti ensin hengitystään, mutta sitten, kun hiilidioksidi alkoi tuntua ikävältä, hänen oli pakko hengittää ulos, minkä seurauksena oli pakko hengittää myös sisään. Keuhkot täyttyivät vedellä. Janeten elämä loppui siihen. Hänen on täytynyt olla ensin paniikissa, jos hän edes on ollut tajuissaan. Kukaan ei tiedä, miksi hän hukkui. Mitä tapahtui? Janette osasi kyllä uida. "Janette on paremmassa paikassa. Paljon paremmassa", Joelin ääni havahduttaa minut tähän maailmaan. Nyökkään. Niinhän se on. Hän on paljon paremmassa paikassa, kuin tämä ihmisten kovaa vauhtia pilaama maapallo. Kiedon käteni tiukemmin Joelin ympärille. Joel nostaa varovasti toisen kätensä hiuksiini ja alkaa näprätä niitä. Itkuni laantuu pikkuhiljaa ja jo hetken kuluttua niiskutan vain enää vähän. "Anteeks, kun mä en osaa lohduttaa. Oon paska tällaisissa jutuissa", Joel sanoo hymähtäen. "Oon paska aika helvetin monessa asiassa", hän jatkaa heti edellisen lauseensa perään. Nostan päätäni niin, että näen hänen kasvot. Pudistan päätäni. "Sä oot hyvä monessa asiassa", sanon. Joel hymähtää taas. Nousen istumaan hajareisin hänen syliin. Asetan käteni molemmin puolin hänen kasvoja. "Joel. Sä oot täydellinen ja hyvä monessa asiassa", sanon. "Hyvä viiltelemään", hän sanoo. "Ihan oikeasti Joel", sanon hiljaa. Katson häntä silmiin. Hänen kasvot ovat melkein neutraalit. Erotan kuitenkin jonkin tunteen hänen silmissä. Jonkin lämpimän tunteet. En vain saa selvää, mikä se tunne on. Katseeni harhailee Joelin huuliin. Ne näyttävät vain niin houkuttelivilta. Huomaamattani lähestyn omilla huulillani Joelin omia. Huulemme hipovat toisiaan. Painan ne varovasti yhteen. Suudelma on varovainen ja hento, kuin perhonen. Vetäydyn suudelmasta pois. Mitä minä menin tekemään? "S-sori. Ei mun ollu tarkotus", sanon äkkiä ja siirryn pois Joelin sylistä. "Ei. Ei se mitään", Joel sanoo hiljaa. Voi vittu. Minä oikeasti menin sitten suutelemaan Joelia. Eikä hänelle ole edes minua kohtaan tunteita. "M-mä taian... mennä kävelylle", sanon ja nousen seisomaan. Joel nyökkää pienesti.

_ _ _

Kävelen hitaasti polulla. On jo hieman hämärää. Aivoni eivät lakkaa yliajattelemista. Ei, vaikka kuinka hakkaisin päätäni. Ajatukset eivät katoa mihinkään. Päinvastoin. Koko ajan ilmestyy uusia. Istun vastaan tulleelle puiston penkille. Vituttaa ja pelottaa. Mitä, jos pilasin välini Joeliin? Mitä, jos hän ei voi olla enää ikinä kanssani normaalisti? Mitä, jos hän vihaa minua? En kestäisi sitä. Välitän Joelista aivan liikaa, vaikka hän ei ole, kuin vain ystäväni... Olisipa hän enemmän. Se asia ei vain ikävä kyllä tule ikinä muuttumaan, koska minä en voi kertoa tunteistani. En voi ottaa sitä riskiä, että menetän hänet. Se on ihan hirveää. On hirveää olla kusessa yhteen parhaista ystävistään. Pitäisi päästä yli, mutta ei se käy noin vain. Kaikki, mitä Joel tekee, saa minut vain ihastumaan häneen entistä pahemmin. Voisin kai laskea tämän jo oikeastaan rakastumiseksi. Yksipuoliseksi rakastumiseksi. Vittu, että elämä onkin joskus vaikeaa. Tosin. Turhaan minä tässä tästä valitan, kun esimerkiksi Joelilla on paljon pahempia ongelmia. Räplään puhelimeni kuoria taskussa. Puhelin on, kuin kuuma kivi. Se polttelee käsiäni. Pitäisikö minun soittaa Nikolle ja kertoa, että olen kusessa Joeliin? Miten hän reagoisi siihen? En ole kertonut ikinä kenelläkään ihastumisestani. Olen ajatellut, että siinä on liikaa riskejä. Tartun puhelimeen ja otan sen taskustani pois. Katson pimeää näyttöä ja käyn mielessäni kamppailua. Lopulta avaan älylaitteen ja menen puhelimeen. Etsin yhteystiedoista Nikon. Pidän sormeani soita kohdalla ja pysähdyn taas miettimään. Kyllähän Niko supportaa homouttanikin täysin. Eikö hän ottaisi tämänkin hyvin? Vaikka asia onkin täysin eri. Olen ihastunut toiseen bändin jäseneen. Voisin hajottaa koko bändin tällä ihastumisella. Ravistan päätäni ja painan soita nappia. Vien puhelimen korvalleni. Kuluu piinaava hetki, ennenkuin Niko vastaa. "Moi. Mitä Porko?" hän kysyy. Olen hieman yllättynyt, että hän edes vastasi. Yleensä hän ei vastaa puhelimeen. "Mä oon kusessa Joeliin", päästän suustani. Läimäisen samantien käden suuni eteen. Vatsaani vääntää jännityksestä. Kuulen naurua. "Kyllä mä sen oon jo Porko tajunnu aikoja sitten", Niko sanoo. Silmäni pyöristyvät varmaan lautasen kokoisiksi. Olenko ollut niin ilmiselvä? Se ei tiedä hyvää.

~~~
Sanoja 628
"Heaven only knows when I'm in hell. None of my friends can even tell. I wanna fucking die, but I never say it. Sick of getting high, but I do the same shit. I can't even cry, so I try to fake it. I hate it"