Joonas&Joel

39

~Joonas~

Herään siihen, kun joku silittää poskeani. Avaan silmäni ja näen Joelin hymyilemässä minulle. "Mitä kello on?" kysyn ja hieron silmiäni. "Varttia vaille yheksän", Joel kertoo. Nyökään. "Sä oot ihan väsyny", Joel toteaa. "Varmaan, kun mä heräsin vasta", sanon. Joel mutisee jotain myötäilevää.

 "No mut sähän voitki herättää mut kunnolla", sanon virnistäen ja vedän Joelin kasvot lähemmäs omiani. Hä virnistää pienesti ja painaa huulensa minun vastaaville. "No heräsitkö sä nyt?" Joel kysyy. "En ihan", sanon. Joel hymähtää huvittuneena ja katoaa sitten peiton alle. En minä ehkä ihan tätä tarkoittanut, mutta kyllä tämäkin kelpaa..

Tunnen, kuinka Joel vetää boksereitani alemmas, pois tieltä ja ottaa sitten kalustani kiinni. Hän vetää pieniä vetoja ja koskettelee sitä saaden aikaan sen, mitä haluaakin. Nimittäin erektion. Huokaisen, kun Joel nuolaisee kaluni kärkeä ja ottaa sen sitten kokonaan suuhunsa. Kerään lakanoita nyrkkeihini ja puristan niitä. 

Silmäni painuvat kiinni, kun Joel tekee tarkkaa työtä. Hän on taitava tässä. On hän tämän muutaman kerran tehnytkin, että kyllähän siinä vähän taidot kehittyvät.. 

Joel nopeuttaa päänsä liikettä saaden minut huohottamaan hieman. "Joelh.. M-mä-" ehdin aloittaa, kunnes tunnen jo laukeavani. Kehoni rentoutuu ja lämmin olo vyöryy lävitseni. Huokaisen. Joel nostaa peittoa ja siirtyy viereeni nuollen alahuultaan. Hänen kasvot punoittavat hiukan. "Mä suutelisin sua, mutta sä otit multa just suihin", sanon. Joel naurahtaa. 

_ _ _

Istun Joelin kanssa hississä. Olimme päässeet kahdestaan tänne, joka on päivän suuri ihme, jos näin voisi sanoa. Tai no alkaahan nyt olla jo aika myöhä, joten täällä ei ole enää niin paljoa väkeä laskettelemassa. 

Katson Joelia, joka suorittaa ilmeisesti kuvan ottoa. Tuon kuvan taitaa löytää kohta hänen instagram tililtään. Pian Joel pistää puhelimensa taskuunsa ja siirtää katseensa minuun. Hän hymyilee. "Mikä rinne lasketaan seuraavaks?" hän kysyy. "Jos lasketaan tää, mikä on nyt meiän alapuolella?" ehdotan. Joel nyökkää. 

"Kello on kuus. Ehitään laskee ainaki pari muutama kerta vielä", Joel sanoo. Nyökkään. Olemme olleet täällä aika kauan. Tai siis melkein koko päivän. Olemme vain käyneet välillä syömässä ja lepuuttamassa vähän jalkoja. Jalat eivät nimittäin tunnu arvostvan sitä, että ne ovat laskettelu monoissa kovin montaa tuntia. 

Kiinnitän katseeni maisemiin. Täällä on kaunista. Aurinko on laskemassa. Taivaalla ei ole pilviä paljon ollenkaan, minkä takia on kylläkin hieman kylmä. Eikä vain niin hiemankaan. Haluan kyllä saunaan sitten, kun palaamme mökille. 

"Ollaan kohta perillä", totean. Joel vilkaisee olkansa yli taaksepäin ja nyökkää. 

Kun olemme päässeet gondolista(en minä sanomassa sitä pienenä kondoomiks) ulos ja kävelleet haluamaamme rinnettä kohti vähän matkaa, lasken sukseni maahan ja alan pistämään niitä. Varmistan, että sukset ovat kunnolla jaloissani ja menen sitten oikeaa rinnettä kohti. Pysähdyn odottamaan Joelia. 

"Meeks sä vai mä eka?" kysyn. "Mee sä niin mä voin sit auttaa sua, jos kaadut", Joel sanoo ja aistin virnistyksen hänen äänessään. Naurahdan ja lähden laskemaan. Ja kuulkaas en pääse pitkälle, kun Joelin manaus käy toteen. Teen komean kuperkeikan, kun toinen sukseni lähtee irti. Tosissanne?! Minä tarkistin, että sukset olivat hyvin kiinni.. 

Joel tulee luokseni toinen sukseni kädessään. "Sattuko pahasti?" hän kysyy hieman huolestunut sävy äänessään. "Pudistan päätäni. "Pari mustelmaa varmaan tiedossa, mutta kyllä tää tästä", sanon ja hymyilen pienesti, vaikkei Joel sitä näe, koska minulla on tuubi huivi kasvoillani. 

Joel auttaa minut pystyyn. Otan hänestä tukea ja pistän suksen takaisin paikoilleen. "Sä saat mennä nyt eka nii ehkä sä kaadut seuraavaks enkä mä", sanon. Joel naurahtaa ja pudistaa päätään. Hän lähtee laskemaan rinnettä. 

~~~
Sanoja 535   
Haikeaa😔