Joonas&Joel

15.

~Joonas~
Poltan parvekkeella tupakkaa. Kello on kymmenen aamulla. Katson katuja, joilla kulkee kulkuneuvoja ja ihmisiä. Vetäisen savut henkeen ja puhallan siten ulos. Joel oli mennyt takaisin nukkumaan syötyään. Ihan fiksua sinäänsä. Jos hän nukkuisi syömisen jälkeen, ehkä hänelle ei tule oksentaminen mieleen. On kulunut tunti siitä, kun hän meni nukkumaan. Minä olen sillä välin siivonnut vähän, somettanut ja nyt poltan tupakkaa täällä parvekkeella ja katselen muuta kaupunkia. Vaikka minulla on toppatakki päälläni, minulla tahtoo olla kylmä. Rakastan talvea ja lunta, mutta tämä kylmyys on todella vituttavaa. Yrittääkö tämä säätila pakastaa minut elävältä? Joskus tuntuu hieman siltä. Havahdun ajatuksistani, kun ovi narahtaa. Käännyn parvekkeen ovea päin ja katson Joelia, joka seisoo ovella ja katsoo minua. Hän astuu parvekkeelle ja tulee viereeni. Hänellä ei ole takkia. Pelkkä huppari. "Haluutko?" kysyn ja ojennan tupakka askia Joelia kohti. Hän nyökkää ja ottaa tupakan askista. Hän vie sen huuliensa väliin. Ojennan sytkärin hänelle. Katson häntä, kun hän sytyttää tupakan ja vetää ensimmäiset savut. Hän yskäisee. Naurahdan. "Et oo tainnu polttaa hetkeen", totean. Joel pudistaa päätään. "En mä muutenkaan polta yleensä muuten, kuin juomassa oltaessa", Joel sanoo. Nyökkään. "Ihan fiksua. Tähän jää koukkuun eikä tää oo todellakaan terveellistä. Pitäis lopettaa kokonaan", sanon, mutta vien heti perään tupakan huulilleni. Joel nyökkää ja ottaa uudet savut. Tuijotan hänen huulia, kun hän puhaltaa ulos. Miten joku voi ollakin noin hyvännäköinen? Tunnen punan poskillani. Minun pitäisi lopettaa Joelin tuijottelu. Siirrän katseeni maahan ja nostan hupun päähäni. Miksi en pistänyt sitä alunperin päähäni. Ehkä se olisi lämmittänyt edes vähän enemmän. "Eikö sulla oo kylmä?" kysyn. "Ei. Oon aika lämminveristä sorttia. Eikä mua jaksa kiinnostaa muutenkaan", Joel vastaa. Hymähdän. Tumppaan tupakan ja pistän sen lasipurkkiin, jossa on jo monta muuta tumppia. "Mä meen jo sisälle. Oon ihan jääkalikka", sanon. Joel nyökkää. Poistun parvekkeelta sisälle. Heitän takin sohvalle ja haen huoneestani villasukat. Otan niin sanotut pikku sukat pois jaloistani ja vedän villasukat tilalle. Menen keittiöön ja otan kastelukannun. Pitäisi kastella kasvit. Täytän kastelukannun vedellä ja alan kastella kasveja. Hyräilen hiljaa. "Toi kasvi on ihan oikeesti Joonas kuollu. Ei sun oo mitään järkeä koittaa pelastaa sitä", Joelin ääni kantautuu korviini, kun kastelen häneltä ottamaani kasvia. Lopetan kastelemisen ja käännän katseeni häneen. "Tää ei oo kuollu. Sen voi vielä pelastaa ihan hyvin", sanon vastaan. Joel hymähtää. "Tää kasvi on vähän niinkuin sä. Omissa silmissäs sä et näytä siltä, että jaksaisit elää, mutta mun silmissä, sä näytät vahvalta ja upeelta. Älä aliarvioi tätä kasvia. Älä aliarvioi sua itseäs", sanon. Joel tuijottaa minua suoraan silmiin. Hymyilen hänelle vakuuttavasti. En antaisi tämän kasvin kuolla. En antaisi Joelin kuolla. En ikinä.

~~~
Sanoja 422
"All the times they didn't believe in me. For all the times they cut me and made me bleed. For all the times they said I wasn't good enough. They'll see I've got a monster, monster within."