19.

1.3K 98 102
                                    

~Joonas~
Kävelemme käsi kädessä kohti asuntoani. Lunta on alkanut sataa taivaan täydeltä. Vedän pipoa syvemmälle päähäni. Katsahdan pidempään blondiin vieressäni. Hän katsoo maahan alakuloisesti. Tuntuu pahalta hänen puolesta. Mitä hän on muka tehnyt, että saa tuollaisen ikävän elämän? Tulisin kyllä tekemään kaiken mahdollisen, jotta hänen elämä paranee. Ei hän ansaitse tuollaista. Ei kukaan ansaitse, mutta silti joku sen aina saa. Näen Joelin kasvoilla monia eri tunteita. Ahdistusta, surua, vihaa ja vaikka mitä muuta, josta en saa tarkemmin selvää. Hän näyttää eksyneeltä. Hän on eksynyt tähän elämään. Puristan tiukemmin hänen kättä omassani. Joel nostaa katseensa minuun. Hymyilen hänelle pienesti. Hänen silmät kimaltelevat ja lopulta niistä alkaa valua kyyneliä. Pysähdyn ja käännän Joelin minuun päin. Hän katsoo minua niin avuttomana. Nosta käteni hänen poskille ja pyyhin kyyneliä pois. "Kaikki järjestyy kyllä. Mä oon sun tukena aina ja autan sua", puhun hiljaa. Joel nyökkii sanojeni tahtiin ja koittaa lopettaa itkemisen sillä tuloksella, että itku vain pahenee. "Tuu tänne", sanon ja vedän Joelin haliin. Joel tarrautuu minusta kiinni ja itkee hiljaa. Silitän pitkin vedoin hänen selkää. Seisomme jonkun aikaa keskellä katua lumisateessa hiljaa. Välillä auto tai pari ajaa ohi. En anna sen häiritä. Kyllähän ihmiset saavat halata. Eikä meitä välttämättä niin hyvin edes tunnista, koska ainoa valo valaisemassa on katulamput. Joel erkanee varovasti halista ja pyyhkii kyyneliä hihaansa. Hän niiskauttaa. "Mentäiskö nyt vaan sinne sun asunnolle? Täällä on kylmä", Joel sanoo vältellen katsettani. Nyökkään. Joel lähtee kävelemään edeltäni. Joudun ottaa pari juoksuaskelta saadakseni hänet kiinni.

_ _ _

Herään tyhjästä sängystä. Nousen istumaan ja katson ympärilleni. Huokaisen. Joel ei ole vieressäni. Nousen ylös ja laahustan ovelle. Avaan sen ja kurkkaan muuhun asuntoon. Astun huoneesta ulos ja katselen ympärilleni. En näe saatika kuule Joelia missään. Käyn koko kämpän läpi, mutten löydä Joelia. Menen eteiseen huomatakseni, että hänen kengät ja takki ovat pois. Voi helvetti nyt. Ikävä olo valtaa kehoni. Tiedän, ettei ole reilua ajatella koko ajan, että hän olisi tekemässä jotain itselleen, kun ei ole minun kanssa, mutta en voi sille mitään. Menen keittiöön ja naputan sormiani käteeni. Koitan ajatella järkevästi. Joel on voinut mennä vain kävelylle tai kauppaan. Okei kauppa voidaan luultavasti vetää yli vaihtoehdoista. Studiolle hän on tuskin mennyt, koska löysin hänet sieltä eilen. Ehkä hän on mennyt viemään roskat. Avaan roskakaapin oven huomatakseni roskapussin paikallaan. Meinaan sulkea kaapin oven, kun huomaan roskiksessa seiskan lehden. Katson sitä oudoksuen ja nostan sen varovasti käteeni. Silmäni pyöristyvät lautasen kokoisiksi, kun näen oman naamani sen etukannessa. "Suhde Joonas Porkon ja Joel Hokan välillä?" luen ääneen. Mitä vittua? Tuhahdan. Olisikin. Katson lehteä ja heitän sen pöydälle. Nyt selvisi syy, miksi Joel on häipynyt. Luulisin. Samassa puhelimeni kilahtaa viestin merkiksi. Otan sen äkkiä käteeni. Näytöllä komeilee viesti Joelilta. Sydämeni alkaa hakata kovaa. Käteni tärisee, kun avaan viestin. Ei helvetin helvetti.

~~~
Sanoja 449
Joel on taas kadoksissa :D

Joonas&JoelHikayelerin yaşadığı yer. Şimdi keşfedin