Joonas&Joel

35

~Joonas~

Katson nukkuvaa Joelia. Hän ei herännyt herätykseen, joka soi vielä hetki sitten hiljaisessa makuuhuoneessa. Treenit alkaisivat tunnin päästä, joten pitäisi pikkuhiljaa nousta. Ja no Joelin pitäisi herätä. Vähän sääli herättää hänet, kun hän nukkuu niin tyytyväisen näköisenä, mutta hän olisi äkäinen, jos hän myöhästyy treeneistä sen takia, etten minä viitsinyt herättää häntä. Bändi on hänelle tärkeintä. Bändi menee aina etusijalle. Se on elämän työmme. 

Siirrän käteni silittämään Joelin hiuksia. Ne ovat puhtaat ja pehmeät. Kävimme eilen suihkussa. Ja ihan kiltisti pesimme vain itsemme, emmekä tehneet mitään tuhmaa. 

"Joel", toistan muutaman kerran hänen nimensä ja ravistan häntä varovasti. "Mm", hän mumisee ja kääntää kylkeään. "Hei.. treenit alkaa tunnin päästä. Pitää nousta, ettei tuu hirvee kiire", sanon ja vedän hänet selälleen. Kohtaan väsyneet, siniset silmät. Hymyilen pahoittelevasti. "Toivottavasti en keskeyttäny mitään tosi makeeta unta", sanon. "Itse asiassa kyllä keskeytit. Erittäin makeen unen", Joel sanoo. "Mitäs siinä sit tapahtu?" kysyn mielenkiinnosta. 

"Siinä oli sellanen tosi komee, hauska ja ihana blondi mies, jonka huulet oli ku taivaasta. Me käveltiin jossain rannalla ja sit se oli suutelemassa mua, mutta sit sä herätit mut tähän kylmään maailmaan", Joel kertoo ja esittää loukkaantunutta. Naurahdan. "Jos mä korvaisin asian", sanon virnistäen. "Mites aattelit korvata sen?" Joel kysyy. En vastaa mitään. Painan vain huuleni hänen omilleen. 

 _ _ _

"Moi!" kuuluu Aleksin ääni. Hänkin oli saapunut treenikselle näemmä. "Moi!" huikkaan ja keskityn sitten taas kitaran soittamiseen. Joel ja Niko laulavat uutta biisiämme. Hymyilen. Heillä on hyvät äänet. Vaikka halutessaan, Joel osaa kyllä kuulostaa kärsivältä eläimeltä.. Ei aina voi olla täydellinen. 

Aleksi astelee peremmälle treeni tilaan hymyillen. "Onko joku saanu vai miks hymyilet noin leveesti?" kiusaan. Aleksi naurahtaa ja pudistaa päätään. "On vaan hyvä päivä. Kerranki virkee olo näin aamusta", hän kertoo. Nyökkään. Hyvä, jos joku on virkeänä. Samaa ei voi sanoa nojatuolissa nuokkuvasta basistista.. 

"Nyt ku kaikki on paikalla nii mulla ja Joonaksella ois vähä ilmotus asiaa", Joel aloittaa saaden jopa Ollin huomion. "Kosiko jompikumpi toista?" Niko kysyy. Joel pudistaa huvittuneena päätään. "Ihan vaan sitä, että me lähetään viikoks Ylläkselle Joonaksen kaa, joten te saatte jäädä tänne keskenänne", Joel kertoo. "Eli ei mitään mielenkiintosta", Olli mutisee ja jatkaa nukkumista. Naurahdan ja heitän häntä tyynyllä. Olli tietenkin kostaa tämän ja heittää minua takaisin tyynyllä.

"Lapset lapset rauhottukaa. Ei saa näyttää huonoa esimerkkiä pienille", Tommi toruu rumpujen takaa. Pienillä hän tarkoitti Aleksia. "En mä oo pieni", mustahiuksinen väittää. "Little man", sanon. Aleksi näyttää keskaria, mutta huomaan kuitenkin huvittuneisuuden hänen kasvoillaan. 

"Mäki rakastan sua", sanon ja lähetän hänelle lentosuukon. "Varo Porko, ettei Hokasta tuu mustasukkasta, ku osotat tollasta huomiota toiselle jätkälle", Niko sanoo. Joel pudistaa päätään hymyillen. Tämä porukka ei kyllä koskaan petä. Aina on hauskaa ja juttu lentää. Ei kai tästä koko maailman valloitus hommasta muuten mitään tulisikaan. 

"Millon te siis tarkalleen lähette?" Aleksi kysyy. "Ylihuomenna", vastaan. Dj nyökkää. Olimme tosiaan saaneet varattua sen mökin, jota katsoimme. Se on sopivasti laskettelu keskuksenkin lähellä, joten Joel voi kantaa minut mökille, jos väsy iskee. No ei nyt ehkä kuitenkaan. Siinä taitaa käydä toisten päin. Tai sitten luultavasti olemme vain laiskoja ja menemme autolla, vaikka olemmekin melkein keskuksen vieressä. 

~~~
Sanoja 502
Saatte ens lukuun sitä kauneinta, jos muistan oikein.