Joonas&Joel

24.

~Joel~
"Treenit on kahen tunnin päästä. Haluutko mennä jo studiolle vai chillataanko vaan tääl siihe asti?" Joonas kysyy silittäen hiuksiani. "Chillataan vaan täällä siihen asti", mumisen ja painan päätäni enemmän hänen rintakehää vasten. Joonas naurahtaa. "Enäänkö ei oo niin kiire sinne studiolle?" hän kysyy. Pudistan päätäni. Olemme nyt pitäneet muutamana päivänä jo treenit, koska en jaksa olla siitä asiasta erossa, mitä rakastan. Ei varmaan muutkaan. Tai siis onhan tauko joskus kyllä mukava, mutta Joonas venytti sen tauon viikon pituiseksi. Hänen mielestä tarvitsin lepoa. Ehkä hän oli ihan oikeassa. Muutama päivä sitten en kuitenkaan enää kestänyt ja sanoin, että nyt loppui tauko. Oli kiva palata töiden pariin. En ollut tajunnutkaan kuinka paljon ikävöin sitä. "Ai nii. Mun piti näyttää sulle yks juttu", Joonas hihkaisee yhtäkkiä. Nostan päätäni niin, että näen hänen kasvot. Hän hymyilee. "Mitä sun piti näyttää mulle?" kysyn. "Nouse niin mä näytän sen", Joonas sanoo. Tottelen häntä ja nousen pois hänen päältä. Hän nousee sohvalta pois ja kävelee ikkunan luo. Kävelen hänen peräänsä. Hän nostaa pöydältä ikkunan edestä kasvin käteensä ja näyttää sitä minulle. "Se alkaa elpyä. Kato. Nääks sä? Siinä on jo muutama vihree lehti", Joonas kertoo innoissaan. Katson kasvia. Se on se, josta sanoin, että se on jo kuollut. Joonas todella sai sen elpymään? "Mähän sanoin, ettei se oo vielä kuollut", Joonas sanoo. Hymähdän. "Sen onni, että sä löysit sen. Se ois ollu muuten pian kuollu", sanon ja kierrän käteni Joonaksen lantion ympärille takaapäin. Joonas nostaa päätään ja katsoo minua hymyillen. Silitän hänen vatsaa ja painan kasvoni hänen hiuspehkoon. "Mä en oo tainnu koskaan kysyä sulta, haluutko sä olla mun poikaystävä. Enhän?" sanon. Tunnen Joonaksen jännittyvän. "Ei. Et sä oo", hän sanoo. "Se asia pitää korjata siis. Haluutko sä Joonas Porko olla mun poikaystävä?" kysyn edelleen halaten häntä takaapäin. Joonaksen keho rentoutuu. "Tottakai haluun", hän hihkaisee. Hymyilen. Nostan kasvoni pois Joonaksen hiuksista. Joonas laskee kasvin takaisin pöydälle ja kääntyy minuun päin. Hän hymyilee minulle ja kietoo kätensä niskani taakse. "Säkin oot alkanu elpymään", Joonas sanoo hiljaa. Hymähdän. "Niin oon. Kiitos sun. Kiitos sun, mä ja toi kasvi ollaan kumpikin elpymässä", vastaan yhtä hiljaa. Joonas hymyilee ja varvastelee hieman. Hän painaa huulensa minun omille. Vastaan hellään suudelmaan ja kumarrun hieman, jotta Joonaksen ei tarvitse varvastella. Joonaksen huulet ovat lämpimät ja pehmeät. Kuin pilvet. Hauskaa. Hänen hiukset ovat suorastaan, kuin pilvi ja hänen huulet ovat, kuin pilvi. Tai no siis enhän minä tiedä, minkälainen pilvi oikeasti on. Se vain näyttää pehmeältä. Pumpulilta. Joonas on pumpuli poika. Naurahdan omalle ajatukselleni. Joonas erkaantuu suudelmasta ja katsoo minua hämmentyneesti hymyillen. "Mitä?" hän kysyy. "Sä oot pumpuli poika", sanon hymyillen. "Että mikä?" Joonas kysyy itsekin naurahtaen. "Sun huulet ja hiukset on, kuin pilvi ja pilvi näyttää pumpulilta. Joten sä oot pumpuli poika", selitän. "Aivan", Joonas sanoo. "Miksikäs mä voisin sitten kutsua sua kerta mä oon pumpuli poika?" Joonas miettii ääneen. Katson häntä uteliaana. Joonas voisi keksiä vaikka minkälaisen nimen. "Ei. Kyllä mun pitää nyt miettiä tätä kauemmin", Joonas sanoo pian. Nyökkään hymyillen. "Mut mä haluun ottaa päikkärit mun pumpuli pojan kanssa, ennen kuin lähetään treeneihin", sanon vaativasti. "Ehkä pumpuli poika voi ottaa ne sun kanssa", Joonas myöntyy hymyillen. Nostan hänet syliini ja kannan takaisin sohvalle. Lasken hänet sohvalle ja menen hänen päälle makaamaan. Painan pääni hänen rintakehälle. Hän alkaa silittää hiuksiani. "Mä rakastan sua Joel", Joonas sanoo hiljaa yhtäkkiä. En tiedä, luuleeko hän minun jo nukkuvan. "Mäkin rakastan sua", kuiskaan.

~~~
Sanoja 557
"Now my heart can't take it. I've been waiting for so long for this moment. Played it on and on and on inside my head. And I can't describe it, I don't know where to begin, oh."