Fuck the rules, i love you. (Finnish story)

Röökiä.

Kuulen vain oman itkuni. Ja tunnen tuon oksettavan pojan ihollani vastaan tahtoani.
Yhtäkkiä tunne riehtaisun, kun tuo poika revitään musta irti.

"Vitun idiootti, saatana sä et enää ikinä, TAJUATKO IKINÄ, koske tohon tyttöön! Sä vitun pervo paskiainen, miten ees kehtaat!"

Lucas. Poika huutaa ihan raivona Anttonille, ja antaa tälle pataan. Vähän liikaakin, Anttonin naamasta alkaa vuotaa verta. Yhtäkkiä Antton pamauttaa Lucasia helvetin lujaa naamaan, jolloin lucas kaatuu maahan.

Nään vain miten hänen nenä vuotaa verta ja antton nousee ja hyökkää hänen kimppuun. Isku nyrkillä. Toinen. Kolmas. Katson avuttomana kun Antton mättää viatonta poikaa joka pelasti minut.

Lucas mättää anttonia kerran takaisin, jolloin hän kaatuu selälleen ja Lucas hyökkää vitun vihaisena antonin kimppuun takaisin.

"Lucas.... Lopeta" sanon itkun seasta ja tipun seinää pitkin maahan itkemään.
"Jos sä kosket tohon tyttöön vielä, lupaan et teen pahempaa jälkeä" lucas sanoo, murahtaa ja jättää pojan maahan.

Hän kävelee luokseni.
"Voi juuli. Vien sut nyt pois täältä, en satuta sua, mut nostan sut mun syliin okei?"
Lucas muuttui yhtäkkiä niin varovaiseksi.
"Vie mut vittuun täältä" itken hysteerisesti.

Hän kantaa mut autoonsa, siihen ihanaan mustaan volvoon. Laskee varovaisesti apukuskin paikalle, ja kiertää ajajan puolelle.

"Vittu mikä idiootti." Lucas mumisee.
"Miksi" sanon tuijottaen horisonttiin.
"Hä?" Poika kysyy.
En vastaa hänelle tuohon kysymykseen. Mutta miksi. Miksi minä.
"Kiitos" saa suustani ja kyynel valahtaa poskelleni.
"Älä kiittele. Kumpa joku olis ollu nopeempi. Vittuku olis huomannu aikasemmi kysyy justinilt-" "vittu" hän sanoo.
Hän on justinin kaveri?
Kysyä mitä?
Onko hän kysellyt mua?
Ei. Miksi olisi?
"Ömm, siis tunnet justinin? Ja kysyä mitä."
Hiillostan poikaa.
"Äähh, öö, siis, Justin on mun frendi, emmä mitää oo kyselly." Hän vastaa jotenkin kiusaantuneena.

Miten hän löysi minut. Hän ei voinut kuulla mitenkään ylhäältä huutoani. No se ei nyt ole pääpointti. Hän sentään pelasti minut varmalta raiskaukselta.

"Kiitos, ihan oikeesti. Mä- se- se olis varmasti-" ehdin sanoa ennenkö poika keskeyttää minut nopeaa.
"Älä sano sitä. Tiiän kyllä. Äläkä oikeesti kiitä."
Hymähdin vain pojan vastaukselle.

"onko sulla mitään väliä minne vien sut?"
Poika kysyy.
"Ei. Tai itseasiassa on. En voi mennä kotiin. Enkä jaksaisi miisan kyselyjä."
Vastaan.
"Sit on vaa yks vaihtoehto. Mennään mun kämpille."
Poika sanoo ja hänen huulensa vääntyy söpöön virneeseen, kun hän pidättää naurua.
Silmäni muuttuvat lautasen kokoisiksi ja jännityn.

"Ja vitut mennä mä rikon jo mun lupauksia kun sanoin etten istu enää täs autos ja nyt meinaat viiä mut viä sun kämpille? Jos vaikka viet mut jonku hotellin pihaan niin hankin huoneen itelleni."
Vastaan pojalle.

En voisi mennä hänen kämpille. Ensinnäkin, se olisi ihan liikaa vaadittu kun hän jo pelasti minut. Toisekseen, mulla on vaan nää yhet vaatteet. Ja viimmeiseksi. Mä en ees tiiä kuinka vanha Lucas on. Jos hän on täysi-ikäinen, ja vanhempani saavat tietää siitä he varmasti nostaisivat jonkun syytteen kaikenmaailman seksuaalirikoksista yms.

Koska olen vielä suojaikärajainen. Tiedän että en ikinä tuon pojan kanssa mitään tekisi ja hän pitää minua rääpäleenä eikä tekisi minulle mitään, mutta vanhempani luulisivat heti niin.

Olen pentu joka aiheuttaa hänelle vain vaivaa. Miksi helvetissä hän haluaa auttaa tällästä 15 vuotiasta säälittävää tyttöä joka ei osaa edes yhtä miestä irrottaa kimpustaan. Hän varmaan vaan sääli mua.