"Tää on helvetin typerää, joudut muutenkin ongelmiin jos joku saa selville tästä, miten helvetissä sä vieläkin mua jaksat, ai koska saat panna mua?" Kysyn kyyneleet silmissä pojalta.
"Ei, vaan koska mä oon ihan helvetin rakastunut suhun." Hän vastaa...
Istun aamupala pöydässä. Selaan puhelinta ja syön leipää. Snäppejä tulee ja menee, tällä hetkellä tiktok on tärkeämpää. Kuka nyt ei haluaisi katsoa kissaa joka yrittää hypätä akvaarioon.
"Huomenta kullanmurut!" Äiti sanoo ja kävelee kahvinkeittimelle.
Seuraavaksi isä kävelee keittiöön, moikkaa minua ja justinia mutta ei sano äidille mitään. He ovat siis taas riidelleet.
Isä ja äiti riitelee nykyään ihan pienistäkin asioista. Toivon että he saavat välinsä kuntoon eikä tarvitse alkaa mitään vuoroviikkoja käyttämään. Haluan että äiti ja isä ovat onnellisesti yhdessä. En halua kahta kotia. Tai no kolmea, lucas on jo yksi kotini.
Lucas laittoi snäpin, ja menen avaamaan sen. Helvetti.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Ai saatana hän on niin komea. Niin lihaksikas. Tallennan kuvan chattiin, teemme aina sitä.
"Juuli Neida Violette Mittler kuka helvetti lähettelee sinulle tuollaisia kuvia!" Äiti karjaisee ja napautan kuvan nopeaa ruudultani pois.
"Ei kukaan- se- en-" mutisen hätäisesti.
"Kuka nyt on lähettänyt ja mitä tyttärelleni?" Isä kysyy kun tulee ruokakomerosta ulos.
Justin tirskuu vieressäni. Hän näki myös kuvan, tottakai häntä naurattaa tilanne.
"Uuuuu joku on lähettänyt juulille kuvan paljaasta yläkropastaan peilin kautta kamalaa syntiä viisitoista vuotiaalta katsella tuollaisia kuvia. " justin nauraa.
"Mutsi chillaa. Se oli nyt vaan joku jätkä joka laittoi peilikuvan itsestään juulille. Ei juuli siitä traumoja saanut." Justin rauhoittelee äitiä.
"AI CHILLAA?! herranjumala mitä muuta te vielä teette ja katsotte Jumalan selän takana?!" Hän raivoaa.
"Siis joku poika on laittanut juulille kuvan peilinkautta ilman paitaa ja se on nyt niin hirveää sinun mielestä? Älä jaksa Sanna." Isä kysyy jopa vähhän vittuillen äitille.
"No on! Tyttäreni on viisitoista ja saa tuollaisia kuvia!" Äiti jatkaa.
"Sanna rauhoitu nyt. Juuli ei ole enää pikkutyttö, ties vaikka hän olisi jo nähnyt poikia kokonaan alastikkin. Olit sinäkin hänen ikäisenä joten lopeta tuo turha räyhäys tyttärellemme." Isä sanoo.
Äiti lähtee keittiöstä. "lähden töihin." Hän sanoo turhautuneena.
Olen aina ollut läheisempi isän kanssa. Tai siis riitelemme mekin, mutta hän ymmärtää minua, kuuntelee ja auttaa. Hän uskoo unelmiini eikä tuomitse minua, isä myös näkee minut jo kasvavana nuorena naisenalkuna eikä kolme vuotiaana pikkulapsena.
Äiti huutaa, hän asettaa liikaa rajoja eikä usko että voin ikinä tehdä unelmistani ammattia. Hän ei ymmärrä minua, auta tai kunnioita. Olen hänelle se kolmevuotias avuton pikkutyttö.
