Fuck the rules, i love you. (Finnish story)

Vittu mikä maanatai

Viikonloppu meni nopeaa ohi, sunnuntaina vain autoin äitiä kotitöissä.

Typerä herätyskello pirahtaa päälle. Kello on 6.30, mutta vitutus näyttää ainakin 100. En millään jaksaisi, mutta jollain ihmellä saan itseni ylös, ja suuntaan vessaan.

Yllätys yllätys, veljeni justin vetää sielä taas jotain omaa suihku showta, ja sanotaan näin et aamusin mulla palaa käämi heti.

"VITTU JUSTIN! MUNKI PITÄS PÄÄSTÄ SUIHKUUN, MULLA TULEE MUUTEN KIIRE!"
huudan että poika varmasti kuulisi ja paukutan ovea.

Kuluu pari minuuttia, ja löhötän vessan seinää vasten. Luojan kiitos kuulen kun suihku sulkeutuu.

Kohta ovi aukeaa ja sieltä astelee ihanan vituttava veljeni, joka pörröttää hiuksiani "sori, eisul nyt niin kova kiire tuu." Hän vielä rauhoittelee.

Käyn nopeaa suihkussa, ja palaan huoneeseeni.
Vedän mustat lökärit jalkaan, ja vaaleanpunaisen croptopin, jonka päälle laitan valkoisen neuleen. Hiukset laitan sotkunutturalle ylös, ja laitan vähän meikkiä naamaan.

Kello on nyt 7.50, ja lähden kävelemään pysäkille, joka sijaitsee tienpäässä. Meillä on maanantaisin varhainen aamu, ja koulu alkaa 8.20.

Linkka tulee 8.00, ja koululla olen 8.15.
Arttu tulee vastaan linja-autopysäkillä, hän tulee juuri koulun takana olevalta tupakkipaikalta. Se ei ole virallinen tupakkipaikka, eikä sielä saisi edes polttaa. Se on roskakatoksen takana, jossa kaikki ylä-astelaiset, amiksessa olevat ja välillä lukiossa olevat käyvät polttamassa.

Itse en ikinä sielä ole käynyt. Kukaan ystävistäni ei polta, mutta justinilta olen nuo tiedot evännyt.

"Juuli! Huomenta!" Arttu sanoo pirteästi hölkäten luokseni.

"Hei vaan aamuraikasiloinen" heitän naurahtaen.

"No joku on niin hirveän pirteä heti aamusta" arttu heittää sarkastisesti.

"No en oo mikää aamuvirkku" vastaan pojalle haukotellen.

Kävelemme kouluun sisälle jutellen niitä näitä, kiva et arttu on ysillä, ei mul oikeen noita jätkäpuolisia frendejä ylä asteelta löydy.

Ekat tunnit menee nopeaa, ja seuraavaksi on ruokailu. Sani ja Roosa ovat rantalomalla Espanjassa. Ei voi muuta sanoa kun että kelpais. Olen viime koulupäivät syönyt yksin, mulla ei oikeastaan oo muita kavereita kun roosa ja sani. Miisakin on kuumeessa kotonaan.

Yseillä on varhasempi ruokailu, meillä on todella iso ruokasali. Siitä on kuitenkin vain puolet yseillä käytössä, koska amiksessa olevat syövät toisella puolen. Heillä ei ole omaa ruokasalia.

Haen ruokaa, ja mietin minne istuisin. Silmäilen pöytiä, melkein kaikki on täynnä.

"Juuli! Tänne!" Kuulen Artun äänen. Hymyilen pojalle joka istuu Justinin, eliaksen ja topin kanssa yhdessä pöydässä.

Arttu viisoo minua hänen viereen päätypaikalle.
"Onhan tää varmasti okei? En haluu tunkeilla teidän porukkaan." Sanon pojille.

"Joojoo systeri istu nyt vaan." Justin sanoo.
Istun artun viereen.

"Ettehän te edes saisi olla ysien puolella", sanon justinille ja topille, he ovat jo amiksessa.

"No ei kukaan sitä kato ketkä on milläkin puolella." Arttu tokaisee nauraen.

"Nojoo, fakta." Vastaan.

Juttelemme niitä näitä, pojat ovat hauskaa seuraa.
Tunnen oloni tuijotetuksi. En tiedä miksi. Käännät päätäni oikealle, amisten puolelle, ja silmäni jähmettyvät nähdessään tutun pojan.