"Tää on helvetin typerää, joudut muutenkin ongelmiin jos joku saa selville tästä, miten helvetissä sä vieläkin mua jaksat, ai koska saat panna mua?" Kysyn kyyneleet silmissä pojalta.
"Ei, vaan koska mä oon ihan helvetin rakastunut suhun." Hän vastaa...
Herään, kello on 11.37. Katson puhelintani, ja salaa toivon että Lucas olisi laittanut minulle jotain.
Minulla on häntä ikävä. Vaikka ajatukseni ovat sekavat, tiedän etten pysty luopumaan hänestä.
Sovin näkeväni tänään hugoa. Menisimme kuulemma johonkin bileisiin, mutta Hugo sanoi ettei sinne tulisi paljoa porukkaa.
Ensin sanoin hänelle että en suostu menemään, mutta hän muistutti että en voi bileitäkään pakoilla lopun elämääni, ja että ehkä olisi hyvä jos vähän tyhjäisin päätä. Ja ehkä se onkin mitä tarvitsen. Kunnon kännit.
Päätän repäistä ja laitan vähän ehkä liiankin paljastavan mekon, mutta ainakin oloni on siinä itsevarma.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Eikö Lucas kuulemma tulisi, joten ainakaan hän ei ole moittimassa mekkovalintaani.
Hugo on saanut juuri autokortin, ja kohta hän kurvaa pihaani, ihan helvetin hienolla mersulla.
Kipitän autoon. "Vittu mikä mersu!" Kiljun Hugolle.
"Vittu mikä muijja! Oikeesti Juuli näytät vitun hyvältä." Hugo sanoo.
"Et säkää yhtää juntimmalta näytä" nauran ja pökkään häntä kylkeen.
Heitämme ensin vähän "kylärinkiä" jonka jälkeen käymme tupakilla yhden pizzerian nurkalla.
Minun tuurillani, nään kuinka musta porrasperäinen volvo ajaa ohitsemme, ja voin kertoa, lucas leimasi katseensa minuun niin pitkäksi ajaksi kuin vaan minut näki. Hän varmasti ilahtui että näytän tältä Hugon, hänen vihamiehensä seurassa.
Mutta juuri nyt ei kiinnosta, ei ollenkaan.
"Juuli miten sä voit? Niinku oikeesti?" Hugo kysyy kun sytytän toisen tupakin.
"en tiiä. Päivä kerrallaan." Mumisen.
"No onneksi pääsit siitä kusipäästä eroon." Huugo vastaa.
"Mitenniin eroon? Juteltiin lucasin kanssa ja ollaan ihan väleissä mutta sanoin että tarviin aikaa miettiä asioita ja jatkoa."
"Juuli ootko sä päästäs ihan vitun sekasin?! Et sänyt ainakaan sitä takasin ota eise enää tulis toimimaan?!" Hugo kilahtaa.
"Sä tiiät itekki ettei se ollu sen syy mä selitin sulle jo! Ja en voi sille mitään että rakastan sitä enemmän kuin mitään muuta." Puolustan.
"Juuli en vaan halua että suhun sattuu enempää. Voisit saada jonkun paljon paremman, mäkin oisin parempi vaihtoehto kun tuo." hän hiljentää loppua kohden.
"Hugo." Sanon painostavalla äänellä.
"Joo joo mennään nyt vaan ja pidetään hauskaa." Hän naurahtaa ja pökkää minua.
Kävelemme autoon, ja en voi olla huomaamatta pizzerian pihaan parkkeerattua autoa, sitä mustaa volvoa.
