Fuck the rules, i love you. (Finnish story)

"Ees yks tilaisuus?"

Lucas huokaa, mutta kävelee sen jälkeen mitään sanomatta ohitseni keittiokaapille, ja avaa kaapin oven, ja ottaa ylähyllyltä kaksi kahvikuppia. Hänen selkälihakset liikkuvat sulavasti hänen nostellessa kuppeja pöydälle, taidan taas kuolata.

"Otatko kahvia?" Hän mutisee.
"Joo" vastaan ja istun keittiön pöydän ääreen.

Hän häärää kahvinkeittimen luona, kunnes pysähtyy ja nojaa keittiötasoon käsillään, selkä minuun päin.
Hän laskee katseensa maahan, "toi mitä sä selitit on paskapuhetta. Mut sä et kuitenkaan vielä usko mua, niin annetaan sen asian vaan olla. Tuut vielä näkemään asiat toisin joskus." Hän selittää rauhallisella äänellä, ja kääntyy minuun päin.

Nään taas hänen lihaksikkaan rintakehän ja vatsalihakset. Voihan vittu Juuli. Punastun, TAAS, ja lasken äkkiä katseeni pöytään. En voi silti vastustaa kiusausta ja vilkuilen välillä pojan paljasta yläkroppaa.

Jonka hän tietenkin huomaa. Miksi hänen pitää huomata ihan jokaikinen pienikin asia?

"Kyl mä tiän et oon hyvännäkönen mut enmäny tienny et mua ihan koko ajan pitää kattoa" hän naurahtaa.

Nolostun, "haista vittu. Kunhan nyt katoin, älä oleta itestäs liikoja." Tiuskin pojalle.

Hän kävelee takaisin makuuhuoneeseen, ja palaa pienen hetken päästä valkoinen t-paita päällään. Huokaisen helpotuksesta. Nyt häntä on vähän helpompi katsoa kuolaamatta.

Saan puhelimeeni taas uuden viestin.

*aa äiti<3* uusi viesti
Ootko koska tulos kotiin? Ja millä tuut?

En vielä tiedä moneltako tuun.
Ja tuun varmaan kävellen, pihalla
On ihan kiva kelikin.

Selvä!

En jaksaisi kävellä, mutta Lucas ei todellakaan voi heittää minua. Miisa voisi tulla vastaan, ja sain jo yöpyä täällä, en voisi pyytää pojalta vielä kyytiä.

Lucas kävelee pöytään kahvikuppien kanssa, ja nostaa maidon pöytään. Kaadan kuppiini vähän maitoa, en ikinä juo kahvia mustana.

"Mun pitää tän jälkeen lähteä kotiin. Äiti jo kyseli mua." Sanon rikkoen hiljaisuuden.

"Okei, heitän sut." Hän toteaa.
Voi jumalauta tuota poikaa, miksi hän on noin mukava.

"Et!" Huudahdan vielä lisäten "mä kävelen."

"Ootko sä oikeasti hullu. Sulla on vittu tosi ohuet vaatteet, kaikenlisäksi tästä on teille joku vitun 10 kilsaa, en todellakaan anna sun kävellä tuolla pakkasessa sitä!" Hän ärähtää.

Tajuan nyt vasta että olen puolialasti. Päälläni on vaik lucasin huppari joka yltää juuri ja juuri perseeni yli, jonka alla on toppi ja verkkopaita. Housuja ei ole ollenkaan. Minulla on vain alushousut. Kiitä luojaa että minulla oli edes mustat pitsi stringit eikä mitkään menkkamummopikkarit.

Se ei ole asian pääpointti, tuo poika ei tule saamaan tahtoaan läpi.

Huokaan syvään. "Lucas. Oot tehy jo ihan liikaa mun takia. Se ei ees oo niin pitkä matka, voin ottaa taksin. Mut Miisa vois tulla vastaan ja luulla jotain ja se on mun ainut frendi kelle voin puhua. En haluu et meillä menee välit." Sanon.

"Sä et lähe täältä talosta ennenkö suostut. Mä heitän sut, piste. Miisa on meidän serkun 5v synttäreillä, eise tule vastaan." Hän sanoo päättäväisesti.