Fuck the rules, i love you. (Finnish story)

Kaunotar ja Hirviö

Saavumme koulun pihalle.
"Kiitos Hugo. Oikeasti. Oon niin ilonen että sain sut takas mun elämään." Sanon ja halaan poikaa.

"Eipä mitään. Mustaki Se on ihanaa, oot ihanku sisko mulle." Hän vastaa.

Kävelemme kouluun. Miisa! Hän on vihdoin palannut. Hän sairasti pahan vesirokon, mutta vihdoin hän on taas koulssa.

"Miisa! Et usko kuinka kova ikävä mulla oli sua!" Kiljun ja ryntään tytön luo.

"Mullaki sua!" Hän hihkuu ja halaa minua.

Päivä on aika perinteinen, tunnit kuluvat nopeaa. Juttelimme miisan kanssa vähän kaikesta, mutta hän oli vähän vaisun olonen.

"Miisa onko kaikki okei?" Kysyn.

"Nojoo..." hän mumisee.

"Onko justin tehy sulle jotain?" Kysyn tytöltä.

"Ei! Ei kyse ole hänestä. Vaan Lucaksesta."
Hän vastaa.

Lucaksesta?

"Kerro vaan." Sanon.

"No Lucas käy välillä kotona. Viimesen parin viikon aikana, se on  ollu jotenki tosi outo. Välillä se tulee ilosempana kun ikinä kotiin. Välillä se kävelee tyhjä ilme kasvoillaan omaan huoneeseensa, lukittautuu sinne, ja yöllä kuulen kun hän itkee. Haluaisin kysyä häneltä mistä tuo johtuu mutten uskalla. En vain pidä siitä että häntä vaivaa joku niin paljon että hän itkee. Hän ei ikinä itke." Miisa selittää.

Sydämmeni muljahtelee ikävästi.
Olenkohan minä syypää siihen että hän itkee?

Idiootti, tietenkin olet, olet satuttanut häntä viimeaikoina yllättävän paljon.

Ääni pääni sisällä ilkkuu.
Se on totta. Olen satuttanut häntä, mutta onko se syy hänen itkemiselleen?

"Juuli?" Miisa kysyy ja saa minut palaamaan takaisin tähän maailmaan.

"Hä?" Kysyn.

"Eiku vaivuit vaa johonki ajatuksiin. Osaatko sä tulkita mitä Lucaksen käyttäytyminen on?" Hän kysyy.

Mitä vittua vastaan?

"Öömm emmä tiiä tyylii naisongelmia." Sanon naurahtaen.

Helvetti. Naisongelmia? Hienoa juuli hyvin sanottu.

"Naisongelmia? Älä viitti, Lucas ei naisista piittaa, se välittää niistä niin kauan et saa ne vaa sänkyy sen kans ja sit se ottaaki jo seuraavaa tilalle, ei se ikinä voisi sitoutua se on niin vapaa sielu." Miisa sanoo nauraen.

Minua ei naurata. Onko se tosiaan noin? Välittääkö hän minusta siihen asti kunnes saa minut sänkyyn hänen kanssaan ja sitten vain hylkää minut kuin käytetyn huoran?

"Hahah, nojoo." Mutisen takaisin.

"Nomut mites sulla? Ootte vissii Artun kans aika läheisiä?" Hän kysyt ja pökkää minua käteen.

"Ollaan vaa frendei, emmä siitä pidä." Vastaan.

"No katotaa mitä aika tuo tullessaa." Miisa vastaa ja iskee silmää minulle.

"Miisa ja Juuli, keskittykää nyt tuntiin!"
Pasanen huutaa kun huomaa ettemme keskity tylsään matematiikkaan.

"Mmm joojooo" mutisemme Miisan kanssa.

Vihdoin kello soi. Lähdemme miisan kanssa luokasta, ja pääsemme naulakoille.

"Haluutko tulla meille?" Miisa kysyy.

"Joo, miksen." Vastaan.

Lähdemme kävelemään miisalle, kun kohta Arttu ajaa gaattorillaan vierellemme.