Fuck the rules, i love you. (Finnish story)

"En mä tarkottanut sitä sillee!"

"Mun silmät?" Poika kysyy toistaen ja vähän naurahtaa rikkomatta katsekontaktia.

"Ne on- ne on ihan helvetin kauniit..." soperran taas vähän änkyttäen. En tiedä miksi sanoin noin, mut se on fakta.

"Mun silmät? Juuli älä viitti." Poika sanoo vähän allapäin ja hänen silmiin muuttuu murtunut katse. Hän ei vieläkään riko tätä pitkää katsekontaktia. Mut se ei haittaa. "Nää mun silmät, on vaa ontot, kylmät ja tunteettomat. Tälläset kuolleen puun väriset. Näissä ei todellakaan oo mitään nättiä. Mun silmät on suoraansanottuna kuolleet." Poika sanoo todella allapäin, ja nyt hänen leuka notkahtaa alas jolloin katsekontakti rikkoutuu.

Mikä häneen meni? Miksi hänestä tuli yhtäkkiä noin- noin herkkä? Minä vain kehuin hänen silmiään?

"Lucas." Sanon samalla nostaen pojan leuan takaisin ylös sormellani.

"En tiiä mitä sä höpötät, mut sun silmät on jotain ihan muuta. Kuuntele. Ne ei oo ontot. Ne vaan näyttää siltä. Mä nään niissä valonpilkahduksia. Nytkin! Ne näytti vähän kylmiltä kun ekan kerran nähtiin, mut jo silloin niis välähteli jotain. Ne ei todellakaan oo kuolleet. Ne on väsyneet. Sulta puuttuu jotain. Mut ne ei oo kuolleet. Ja toi väri. Nytkun läheltä katsoo, niissä on miljoonia eri värejä. Ruskean eri värejä, vähän vihreetä. Harmaata. Ne on ku väripaletti." Sanon hennosti samalla kun sipaisen pojan silmäkulmaa uudelleen ja lisään vielä "todella vitun nätti väripaletti."
Heitän herkän hymyn pojalle.

Poika hymyilee. Nyt. Nyt tämän pienen hetken. Tämän pienen hetken pojan silmät ovat elossa. Elävämmät kun mitä olen näiden parin päivän aikana nähnyt. Ne hehkuu iloa. Onnea.

"Juuli."poika sanoo herkällä äänellä, samalla kun siirtää sohvalla nokkuvat vahvat kätensä minun lantiolleni. En odottanut tuota, joten henkäisen syvään samalla kun puna leviää kasvoilleni. "Kukaan ei oo ikinä sanonut mulle noin nätisti." Poika lisää.

Istun vieläkin hänen sylissä. Voi helvetti kuinka haluaisin suudella tuota poikaa. Mutta en edes tiedä tämän ikää.

Hän vilkuilee huuliani. Ärrgghh hän ajaa minut hulluksi. "Minkä ikänen sä oot?" Töksäytän, mut mun on pakko saada tietää.

Lucas nielaisee äänekkäästi kun tajuaa itsekkin tilanteen. Älä ole täysi-ikäinen. Älä ole. Hoen pääni sisällä.

"Täytän kesän alus 19..." poika sopertaa hiljaa.

Silmistäni tulee vähintään lautasen kokoiset. VOI VITTU. Okei, hän näytti vähän täysi-ikäiseltä, mutta olisin silti sanonut että hän on täyttämässä 18. Mutta hän on jo täysi-ikäinen. Tätä minä pelkäsin. Aavistin että hän on jo 18 mutta en halunnut uskoa siihen.

Lucas näkee kasvoni jotka vetävät kalpeaksi ja hänen kasvoille leviää surullinen ilme. Ähhh. Miksi tämä on näin hankalaa.

Hieron ohimoani voimakkaasti, samallakun päästän syvän huokauksen.

"Oletin et olisin jotain 17 ja täyttäisit 18..." soperran.

"Hmm...."
Hän vain mutisee.

Okei. Ei tää oo paha. Meidän välillä ei ole mitään, mä en pidä siitä eikä se musta. Ongelma selvitetty.
Mutku mä taidan vähän pitää lucasista.
vittu Juuli! Ei. Tää on väärin.

"Haittaako se sua näin paljon...?" Poika kysyy nolona.

"Ei, tai siis, miks haittais, eihän meidän välillä oo ees mitää, tai siis- oot mun parhaan kaverin isoveli ei meillä ees vois olla mitää ja, ja sulla on varmasti täysikäsistä naisista vientiä ihan tarpeeks, tai niiku nii..." soperran.