19 vuotta

1.6K 27 12
                                    

Viikko vierii nopeaa ohitse, ja palaamme kotiin.
Lomakin loppuu, huomenna pitäisi palata
Amikseen.

Ajan juulin pihaan, justin perässämme.
"Autan sua kantamaan tavarat sisälle." Sanon avaten turvavyöni.

"Et todellakaan! Mutsi ja faijja voi arvailla jotain!" Juuli kiljaisee.

"No eikä arvaile. Sanot että oon frendi ja autan tuomaan tavarat that's it." Sanon ja nousen autosta.

Nappaan takaa juulin matkalaukun, juuli ottaa reppunsa.

Nään Juulin talon sisälle, muuallekkin kun hänen huoneeseen. Ja nään ehkä Juulin vanhemmat. Jännittää, vitusti.

Ovi aukeaa, ja kohta eteiseen kävelee mies, varmaan juulin ja Justinin isä.

"Mukavaa kun ootte taas kotona, äiti on keittiössä laittamassa ruokaa." Hän sanoo ja halaa Juulia ja Justinia.
Sen jälkeen hän siirtää katseensa minuun. Mahassani muljahtaa.

"Jaahas, kukas tämä nuori mies on?" Hän sanoo ja tulee luokseni.

Kättelen häntä. "Lucas, olin sielä reissus kans mukana." Sanon hymyillen.

"Kari, mukava tutustua." Hän sanoo.

Kohta heidän äitinsä  kipittää halaamaan lapsiaan. Sitten hän katsoo minua.

"Ja kukas sinä olet?" Hän kysyy.
"Lucas." Sanon ja tarjoan kättäni.
Hän ottaa kädestäni kiinni, "Sanna."

"Kenenkäs poika sinä sitten olet?" Kari kysyy.
"Laurent, Elmerin ja Annan poika." Vastaan.

"Jaa, ei oo kyllä tuttuja." Kari sanoo.

Vilkaisen Sannaa jonka kasvoille on ilmestynyt kauhistunut ilme. Tunteeko hän vanhempani?

Hän mulkaisee minua jopa vähän vihaisena.

Nappaan Juulin matkalaukun, "juuli missä sun huone on?" Kysyn vääntäen hymyn naamalleni.

"Ömm, ylös, seuraa mua." Hän mumisee. Tottakai tilanne on hänelle vähän kiusallinen.

Kävelemme ylös, ja juuli päästää minut hänen huoneeseen.

Lasken matkalaukun lattialle, ja istahdan sängylle.

"sun mutsis vihaa mua." Sanon ja rojahdan sängylle makaamaan.

"Häh? Mitennii?" Juuli kysyy kun istahtaa viereeni.

"Noku sanoin mun vanhempien nimet, sun äiti mulkasi mua hirvittyneenä." Huokaan.

"No älä nyt vielä masennu, varmaa joku sun isän kaiman kissan omistaja on sanonu jotain ilkeetä mun äidille ties montako vuotta taaksepäin." Juuli nauraa.

Kohta Juulin ovi aukeaa ja nousen istumaan nopeaa.

Juulin äiti, hän katsoo meitä vihaisena.

"Joo eiköhän vierailuaika riitä jo ei sun tänne asumaan tarvi jäädä." Hän tiuskaisee minulle.

"Äiti! Ei tarvi olla noin ilkee!" Juuli sanoo nopeaa.

"Anteeksi rouva Mittler, minä häivyn, oli mukava tutustua." Sanon hymyillen ja lähden juulin huoneesta. Yritin sanoa tuon niin mukavasti kun voin, vaikka Juulin äiti vaikuttaakin täys mulkelorta.

Hän kipittää perässäni alas, ja tulee perässäni eteiseen kun laitan kenkiä jalkaan.

"Katsotkin ettet koske mun tyttäreen tai teen susta rikosilmoituksen!" Hän sihisee hiljaa kuin mikäkin kalkkarokäärme ja lähtee keittiöön.

No se meni hienosti. Vitun jees.

Kävelen autolle, vituttaa. Luulin että minun pitäisi pelätä hänen isää. Mutta hänen äiti se täys ämmä onkin. Vittu mikä kiero käärme.

Fuck the rules, i love you. (Finnish story)Where stories live. Discover now