"Lalisa Manobanin mukaan täällä on ollut ongelmia varasteluun liittyen", rehtori totesi kyräillen kutakin vuoronperään. Hän oli vanha, ankara ja kurttunaamainen tiukkapipo, jonka harmaat haitulat sinnittelivät edelleen kiinni kiiltävällä päälaella. Hänen pienet siniset silmänsä tapittivat meidän kaikkien kasvoja silmälasien alta. Hermoni olivat kireällä. Rehtori oli tunnettu jäykästä ja terävästä puhetavastaan, eikä hän pelännyt ryhtyä inhottavaksi.
Olimme rehtorin kansliassa. Huone oli yhtä tylsä ja harmaa kuin mies itse. Se oli pieni, yksinäinen koppero opettajanhuoneen kyljessä, täynnä hyllyjä, laatikoita ja papereita, keskellä leveä työpöytä tuoleineen. Pöydällä lojui kaikenlaista tavaraa - varastettua. Kun todisteet oli levitelty kaikkien nenän eteen, niitä ei voinut enää paeta. Rehtori nojasi pöydänkulmaan, ja jostain syystä tuo asento yhdessä hänen tuiman ilmeensä kanssa muistutti minua hampaattomasta liskosta.
Seisoimme epäsäännöllisessä rivissä hänen pöytänsä edessä, liikehtien levottomina. Jisoo oli vasemmalla puolellani ja suki hiuksiaan, jotka olivat kerrankin auki ja laskeutuivat punertavina aaltoina hänen olkapäilleen. Hän teki niin aina ennen esiintymistä, tai kun hän tunsi itsensä hermostuneeksi. Oikealla puolellani oli Wendy, pitkä, mustahiuksinen tyttö, Sarahin kaveri. Hänen nyrpeä ilmeensä pilasi tytön kauniin ulkomuodon; sirot kasvonpiirteet, mallin kroppa ja tyylikkäät talvihenkiset kuteet. Hänen vieressään taas nökötti lyhyt ja kiharahiuksinen neiti nimeltään Alice. Hän vaikutti ihan siedettävältä tyypiltä, ennen kuin avasi suunsa; sitten sieltä kuului enää pelkkää variksen raakuntaa. Ja mukana oli tietenkin myös Sarah, ja tämän valtaisan hahmon varjoon jäävä Jennie.
"Sarah Miller", rehtori tiukkasi yhtäkkiä ja puristi pöydän reunaa rystyset valkoisina. Tyttö kohotti laiskasti katseensa ja kohtasi miehen katseen vailla katumuksen häivää. Tytön vihreät silmät kohtasivat sinisen. Hän oli ristinyt laihat käsivartensa eteensä, leuka sojotti uhmakkaana pystyssä. Minun teki kummasti mieli kyniä hänen vaalea ja ohut kuontalonsa päänahkaan saakka.
"Varastaminen on väärin. Tiedätkö, mitä kaltaisillesi tottelemattomille penskoille tapahtuu?" rehtori kysyi ja katsoi Sarahiin silmäänsä räpäyttämättä. Minun oli pakko ihailla miehen sinnikyyttä.
"En, herra rehtori", Sarah vastasi ja hymyili valloittavasti. Tuosta hymystä monet pojat olisivat maksaneet maltaita, minä korkeintaan oksentanut vessanpönttöön.
"Heistä tehdään tottelevaisia", rehtori tuhahti. Hänen äänensä kuulosti tukkoiselta, aivan kuin hänellä olisi ollut nuha. "No, kertokaa toki, miksi te teitte sen. Haluaisin ilomielin kuulla, mitä sepityksiä olette sepustaneet." Hän hilasi valuneet silmälasinsa koukkunenäänsä pitkin takaisin ylös.
Hiljaisuus varisi alas kuin tuulen pöllyttämät tuhkat. Se roikkui ja mätäni yllämme. Kukaan ei inahtanutkaan. Kaikki, paitsi Sarah tietenkin, laskivat katseensa maahan, tutkailivat kenkiään, jotka yllättäen vaikuttivat niin kovin kiinnostavilta.
Pitkän tauon jälkeen Jennie avasi yllätyksekseni suunsa ensimmäisenä, kun ei enää kestänyt kiusallisuutta. "Olemme hyvin pahoillamme." Hän tarkoitti sitä koko sydämestään, katumus erottui selvästi hänen äänestään.
Rehtori laski katseensa alas ja huokaisi teatraalisesti. "Edes joku täysjärkinen. On hyvä asia, että ymmärrät tehneesi väärin ja kadut sitä, sillä syytä olisi. Mutta se ei kuitenkaan vastannut kysymykseeni", hän murahti. Hän alkoi olla äksyllä päällä. Aivan kuin joku olisi painanut napista ja pum! "Selvä sitten. Otan tämän huomioon rangaistuksessanne negatiivisena vaikuttajana. Lisäksi arvosananne saattavat laskea pakkasen puolelle. Sääliksi käy."
YOU ARE READING
MUTED | chaelisa
Fanfiction❝Rosé oli itse hiljaisuus. Hänelle puhuessani minusta tuntui kuin olisin puhunut hiljaisuudelle. Kun sanoin hänelle niin, hän ei vastannut. Hän oli hiljaa. Ainoa ääni, joka hänestä lähti, oli hänen tasaisen hiljainen hengityksensä.❞ Tyttö nimeltä Ro...
