3 - prinsessatarina

3K 207 161
                                    

— o o n a —

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.

— o o n a —

Mun vatsassa möyrysi, kun mä istuin auton etupenkille. Mun oli pakko pyytää iskää kuskiksi, koska mä en ollut kertonut Evelle sitä yksityiskohtaa, ettei ne bileet olleet Hakolassa. Se olisi salettiin perunut, jos mä olisin johdattanut sen ensin bussipysäkille Niemiharjun bussiin, koska jostain syystä Eve ei halunnut enää käydä siellä.

Enkä mä tiennyt yhtään, että minkä takia.

Evellä oli paha olla, kyllä mä sen olin huomannut. Se oli ollut jo vuosia salamyhkäinen, se ei ollut enää niin avoin ja menevä ja iloinen kuin aiemmin. Ajattelin alkuun, että kyllä se ennen pitkää kertoisi mulle, mutta ei se ollut kertonut. Mä en kuitenkaan hoputtanut sitä kertomaan mikä sitä vaivasi, koska en mä halunnut olla ärsyttävä. Ei sillä, etteikö mulla olisi ollut teorioita siitä, mitä oli tapahtunut.

Koska mulla todellakin oli.

Yksi teoria oli se, että nelisen vuotta sitten Eve oli ollut siellä juhlimassa vuosipäivää sen exän kanssa. Ne oli olleet hotellissa ja se Roope oli melkein pakottanut Even seksiin, mutta Eve oli päässyt pois siitä tilanteesta, luojan kiitos ne oli eronneet vähän sen jälkeen. Mä mietin, että Niemiharju varmaan toi ne muistot pintaan eikä se sen takia halunnut mennä sinne.

Toisaalta se olisi sellainen asia, mistä Eve ihan varmasti olisi mulle puhunut.

Toinen teoria oli ihan toista maata.

Se toinen teoria, vähän vahvempi sellainen, oli vähän vähemmän kiva mua kohtaan. Mulla oli seiskalla pientä sutinaa yhden niemiharjulaisen pojan kanssa ja mä tiesin, että Eve oli ollut niillä uutenavuotena ilman mua. Eve ei sitä koskaan mulle kertonut, vaan mä kuulin sen sivulauseessa Villeltä itseltään, ja tottakai se herätti vähän epäilyksiä tapahtuiko niiden välillä silloin jotain. En koskaan kysynyt siitä Eveltä suoraan, ei mun tarvinnut, sen käytös kyllä kertoi enemmän. Eve muuttui aina ihan oudoksi, kun mä mainitsin Villen, ihan kuin se ei olisi halunnut puhua koko ihmisestä. Enkä mä tajunnut miksi se muuten yhtäkkiä olisi sellainen punainen vaate, kun aiemmin se oli ihan fiiliksissä mun ja Villen jutusta.

En mä oikeastaan nähnyt mitään muuta syytä sille, että minkä takia Eve ei halunnut mennä juuri Sirénien bileisiin, joihin Ville meidät kutsui. Sen takia jälkimmäinen teoria oli mun mielessä paljon vahvempi ja selkeämpi. Meille ehti melkein jo syntyä sellainen kiva kaveriporukka, mihin kuului Villen lisäksi sen paras kaveri Jesse ja Villen isosisko Elisa. Se oli ollut huikea porukka erilaisia tyyppejä ja mua harmitti vieläkin, että ne tyypit piti vaan yhtäkkiä unohtaa, niin kuin sitä syksyä ei olisi koskaan edes tapahtunut, kun me tutustuttiin niihin mun epäonnistuneiden treffien kautta yhden Jannen kanssa, joka tavallaan myös kuului siihen jengiin. Ei mulla koskaan ollut ollut kaveriporukkaa ja mä olin säälittävä, kun vieläkin välillä salaa haikailin niiden perään. Ja mä tiesin, että Evekin tykkäsi niistä, meillä oli aivan tajuttoman hauskaa yhdessä, joten oli tosi outoa, ettei Eve enää sanallakaan maininnut niitä ja aina kun mä yritin puhua niistä, se onnistui vaihtamaan puheenaiheen.

me neljäWhere stories live. Discover now