Yks meistä pukeutui aina pastellisävyihin.
Toinen pelkkään mustaan.
Kolmas ei välittänyt mistään.
Neljäs halusi välittää, muttei tiennyt mistä aloittaa.
tässä kävi nyt vähän hassusti, että mä en pystyny lopettaa oonan ja villen tarinan kirjottamista ja joudutte nyt lukemaan sitä vielä vähän lisää, ennen ku pääsette E+E:n pariin.... toivottavasti ette oo ihan pettyneitä :( olisin voinu yhdistää sen tän kanssa samaan lukuun, koska molemmat tapahtuu oikeestaan ihan tismalleen samaan aikaan, mutta tää ja seuraava luku on kumpikin niin pitkiä (ja ansaitsee ainakin mun mielestä molemmat ihan omat lukunsa), etten mä sitte halunnu tehdä niin. toivottavasti tykkäätte silti!
ihanaa tiistaita ja alkanutta viikkoa <3
xx sweetener22
Hoppsan! Denna bild följer inte våra riktliner för innehåll. Försök att ta bort den eller ladda upp en annan bild för att fortsätta.
— v i l l e —
Mä jouduin puremaan poskiani, etten mä jatkuvasti hymyilisi kuin maailman suurin idiootti. Tuntui ihan absurdilta, että mä olin vihdoin uskaltanut pyytää Oonan meille kylään että se oli vielä tullut paikalle, ja että se vaikutti aidosti viihtyvän mun seurassa ja että se oikeasti oli vastannut mun suudelmiinkin, eikä vaan ollut työntänyt mua yökkien pois. Ja voi luoja, miten hyvältä ne suudelmat oli tuntuneet.
Mä leijailin aina jossain pilvenhattaroilla Oonan seurassa.
Oona istui vähän matkan päässä meidän olkkarin sohvalla ja pujotteli Hot Rodeja sormiinsa ja mua hymyilytti. Tottakai se söi rinkulasipsinsä niin, mitenkäs muutenkaan, sehän oli Oona Koivisto. Se oli nostanut jalkansa sohvalle ja istui jalat koukussa niin, että koko tyttö oli sen ylisuuren vaaleanpunaisen hupparin sisällä. Sen hattaratukka oli vielä kostea uimisen jäljiltä ja sen posket punoitti. Se oli mielettömän söpö tuollaisena luonnonkauniina ja mä olisin halunnut sanoa sen sille, mä olisin halunnut kehua sitä jatkuvasti, mutta en mä halunnut olla ahdistava.
"Sä tuijotat mua, mä tunnen sen."
Se siitä. Mä taisin olla ahdistava ilman sanojakin.
"Mitä muutakaan mä tuijottaisin?" mä kysyin. "Oon asunu tässä talossa 16 vuotta ja kyllästyny kaikkeen muuhun täällä."
"Mun pitäis varmaan lähtee, ennen ku sä kyllästyt muhunkin", Oona mietiskeli.
Mä naurahdin. "Luuletko sä, että niin vois käydä?"
"Ihan helposti."
Oona katsahti mua sivusilmällä, kunnes käänsi katseensa takaisin sormiinsa. Sen etusormessa oli kolme Hot Rodia, mistä se nappasi suuhunsa ylimmän. Se laski päänsä sohvan selkänojalle ja kohotti sipsein koristellut sormensa ilmaan.
Mua hymyilytti sen toiminta.
"Vaikee uskoo."
Oona katsoi mua ja hymyili ja mun vatsassa pörräsi taas ihan hulluna perhosia. Mä olisin halunnut lähestyä sitä, mutta me oltiin tuhlattu meidän uinti- ja saunareissulla niin paljon aikaa, että porukat varmaan tulisi ihan kohta himaan. Mua harmitti, että mä olin mennyt kysymään sitä heti, ja että se ajoittui just porukoiden poissaolon ajalle, koska siellä me oltaisiin muutenkin saatu olla rauhassa. Jesse tulisi vittuilemaan mulle rankalla kädellä maanantaina, jos mä en saisi kunnon peliliikettä tehtyä, mutta miten helvetissä mä sen teen, jos porukat on himassa? Ainoa rauhallinen paikka oli Elisan vanha huone yläkerrassa, enkä mä isosiskoni sängylle todellakaan haluaisi mennä bylsimään.
