Yks meistä pukeutui aina pastellisävyihin.
Toinen pelkkään mustaan.
Kolmas ei välittänyt mistään.
Neljäs halusi välittää, muttei tiennyt mistä aloittaa.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
— v i l l e —
Mä hymyilin kuin idiootti vielä maanantaiaamunakin, kun kävelin kohti koulua. Askel tuntui kevyeltä ja kaikki vaan näytti valoisalta, vaikka aurinko oli päättänyt mennä sankan näköiseen pilveen. Mun Marshallin luureista raikasi korealainen musa, ehkä se oli osasyy mun hymyilyyn, kun normaalisti mä kuuntelin jotain deathmetalia, etenkin maanantaiaamuisin. Ei tosiaan ollut mun tapaista aloittaa maanantaita sellaisella musalla, jonka biitti on iloinen ja jonka albumin kansi on babypinkki ja siinä on sydämen kuva. Ei mulla ollut koskaan maanantaisin vaaleenpunanen fiilis, mutta nyt oli.
Enkä mä voinut lakata miettimästä Oonaa.
Mä olin ollut aivan tuhottoman kusessa siihen hattaratyttöön seiskaluokalla, enkä mä olisi villeimmissä unelmissanikaan uskaltanut toivoa törmääväni siihen vielä. Sitten kun se vaan yllättäen oli siinä mun edessä, ahersi kengännauhojensa kanssa siinä portailla syötävän suloisena, ne samat söpöt nallekorvaponnarit pastellinvioleteissa hiuksissa —
Vittu, mun sydän vaan suli. Ihan samalla lailla kuin silloin kolme vuotta sitten.
Saavuin koulun pihalle puoli tuntia etuajassa, livahdin koulun epävirallisen viralliselle tupakkapaikalle roskakatoksen taakse ja laitoin röökiksi. Mulla oli ihmeen pirteä olo, vaikka mä olin herännyt aamulla tuntia ennen mun herätystä. Mä heräsin kesken unen, missä mä ja Oona oltiin Elisan talon katolla ja kun mä heräsin ja tajusin, että se tapahtui oikeasti, en mä vaan pystynyt enää nukkumaan. Mä kävin niin kierroksilla, mun sydän vaan läpätti sille mimmille niin hulluna, vaikka ei varmaan pitäisi.
Mä en kauaa ehtinyt nauttia yksinolosta, kun Jessen perheen auto ajoi lukion parkkikselle. Jesse ja mä oltiin oltu pennusta asti erottamaton kaksikko, vaikka jossain kohtaa me alettiin tykätä aivan eri asioista, kun mä hurahdin raskaampaan musaan ja instrumentteihin, Jesse taas lätkään ja kuntosaliin ja Drakeen ja muuhun paskaan, niin silti me vaan vedettiin yhtä köyttä. Me oltiin yö ja päivä, Jesse oli blondi, suhteellisen lihaksikkaan näköinen, normaalisti pukeutuva jätkä, siinä missä mä olin värjännyt mun letin mustaksi, pukeuduin vaan mustaan, ja mun käsivarret oli kuin pulkannarut. Vaikka me oltiin yö ja päivä, niin silti me oltiin kuin paita ja perse.
Ei mikään kamalan yhteensopiva outfit, mutta ei se meidän menoa ollut koskaan haitannut.
"Mitä vittua jäbä tekee täällä näin hyvissä ajoin?" Jesse huusi jo kaukaa, kun se oli nähnyt mut. Jessen äiti vilkutti mulle autosta ja se hymyili, kun mä vilkutin takaisin, vaikka se tasan kirosi mielessään mun röökaamista. Se ei tietenkään olisi halunnut, että Jesse polttaa ja oletti varmaan automaattisesti sen olevan jotenkin mun syytä. Varmaan kyllä olikin, koska mun porukat ei koskaan olleet kieltäneet mua polttamasta ja sen takia mä olin ollut nikotiinikoukussa jo seiskalla.
"Heräsin vitusti liian aikasin", vastasin ja laskin luurit kaulalle. Mä sammutin musan, ettei Jesse kuule mitä mä kuuntelen. En mä sitä hävennyt, mutta mä en vaan jaksanut nyt kuunnella vittuilua.
