Yks meistä pukeutui aina pastellisävyihin.
Toinen pelkkään mustaan.
Kolmas ei välittänyt mistään.
Neljäs halusi välittää, muttei tiennyt mistä aloittaa.
Ops! Esta imagem não segue nossas diretrizes de conteúdo. Para continuar a publicação, tente removê-la ou carregar outra.
— v i l l e —
Muut oli vieläkin ihan haipeissa Even ja Elisan suudelmasta, mutta mä sen sijaan tuijotin sydän syrjälläni pulloa, jonka Elisa oli pyöräyttänyt liikkeelle.
Se osoitti nyt kohti Hennaa.
"Totuus", Henna vastasi ja hymyili jännittyneenä, että mitä Elisa sille keksisi. Se oli odottanut kuin kuuta nousevaa, että pullo osuisi siihen ja mä olin pelännyt kuollakseni, että se osuisi.
"Kuinka monen kans oot pannu?"
Voi vitun Elisa.
Mä en pystynyt mitenkään peitellä mun ilmeitä, kun mä mulkaisin mun isosiskoa niin ilkeästi kuin osasin.
Oliko sen vittu ihan pakko?
Mä olin jumalauta istunut paskanjäykkänä koko juomapelimaratonin ajan peläten just jotain tällaista. Mua oli pelottanut, oikeasti tosi paljon, että Hennalta kysyttäisiin jotain menneeseen seksielämään liittyvää ja mun elämäni suurin hairahdus paljastuisi Oonalle tällä tavalla, kesken jonkun helvetin juomapelin. Mä kaduin sitä niin paljon, se hävetti mua ihan helvetisti, mutta sitä ei valitettavasti saanut mitenkään tekemättömäksi.
Mä en voinut muuta kuin purra hammasta yhteen ja laittaa sormet ristiin, että se antaisi pelkän numeron.
"Parempi kysymys ois ketä Henna ei olis pannu", Allu murahti ja kaikki nauroi. Mäkin, vaikkei mua naurattanut yhtään.
Tunsin vaan oloni vielä entisestään pelleksi.
"Haistakaa vittu", Henna tuhahti ja yritti esittää loukkaantunutta, vaikka mä näin sen naamasta kuinka tyytyväinen se oli. Se halusi huomiota, oli se sitten hyvää tai pahaa, sille kelpasi kaikki. Kunhan se huomattiin. "Kumpi se kysymys nyt on?" se kysyi perään.
"Ihan kumpi tuntuu helpommalta vastata", Elisa virnisti.
Mä pidätin hengitystä. Mä pelkäsin Hennan alkavan luetella meitä huoneessa olevia jätkiä, kun se oli käynyt läpi mun lisäksi myös Allun ja Jannen ja sataviiskyt kertaa Jessen. Mä en uskaltanut katsoa Oonaan päin. En todellakaan, mä olin maailman surkein valehtelemaan ja Oona tunsi mut jo sen verran hyvin, että se kyllä arvaisi pelkästä katseesta.
"No Antonia en oo pannu", Henna vastasi. "Vielä."
Ei helvetti.
Anton kohotti katseensa huppunsa alta hitaasti ja katsoi Hennaa täysin ilmeettömästi.
"Kyllä sä vielä lämpeet, honey", Henna leperteli avoimesti, mutta Anton vain tuhahti.
Mä huomasin, miten Oona katsoi Hennaa inhoten. Sen pelkästä katseesta näki kuinka paljon se halveksui sitä ja pieni huojennus syttyi mun sisälläni. Ehkä se kuvitteli Hennan vain iskevän meidän latinopoikaa tuolla kommentilla, ehkä se ei miettinyt sitä sen syvällisemmin.
