We Are No Saints, No // Blind Channel Oneshots

5. Olli x Joonas

Olli

Katselen ikkunasta ulos muiden selittäessä jotain enemmän tai vähemmän järkevää. "Näyttäs tulevan sade" totean.

"Entä ukkonen?" Joonas kysyy. Vilkaisen tarkemmin pilvien väriä. Tummansinisiä on. "Eiköhän. Pitää kattoo sääennustetta, en mä tiiä meneeks toi ohi" vastaan.

Kaivan puhelimen taskustani ja alan katsomaan säätä. Tuntuu siltä kuin olisin mikäkin vanhus kun katson sääennustetta kahvikuppi kädessä. Tai nyt kun miettii, ei vanhuksilla ole älypuhelimia.

Tai mistä sitä tietää, mutta epäilen. "Näyttäs tulevan. Pitäskö laittaa jo kaikki vehkeet kii ennen ku on myöhästä?" ehdotan. Saan nyökkäyksiä vastaukseksi.

Huomaan Joonaksen käsien tärisevän, vaikka hän yrittää peittää sitä selaamalla puhelintaan. Jään seuraamaan asiaa vähän matkan päähän.

Juon kahvikuppini tyhjäksi. Muut jätkät ovat nähtävästi saaneet kaikki laitteet kiinni. Aleksi, Tommi ja Joel ovat nähtävästi tekemässä lähtöä. Niko kai lähti jo.

Joonas säpsähtää ihan huolella, kun jyrähtää ensimmäisen kerran. Vien tyhjän kuppini keittiöön, ennen kuin palaan tuon jätkän luokse.

"Veli onks kaikki ok?" kysyn, vaikka tiedän vastauksen. "O-on jo-joo" blondi vastaa kääntäen katseensa minuun hermostuneena.

Näen kyllä miten hän valehtelee. Olen tuntenut tuon jätkän niin kauan kuin muisti riittää, joten tunnen kyllä hänet. Huomaan muidenkin jätkien jo lähteneen.

"Ahistaaks sua toi ukkonen?" kysyn, ja kierrän käteni Joonaksen ympärille alkaen silittämään hänen käsivartta. Saan vain ujon nyökkäyksen vastaukseksi.

"Joonas ei oo mitää hätää. Sä oot täällä ihan turvassa. Mä voin olla sun kanssa" lohdutan. "Eikä sun tarvi hävetä yhtään" jatkan. Ei tällaisessa ole mitään hävettävää, ihan normaalia.

"Mut tää on ihan vitun lapsellista" blondi mutisee, ja painaa päänsä olalleni. "Eikä oo" vakuutan. Joonas säikähtää, kun salama välähtää ja jyrinä alkaa kunnolla.

"Me ollaan turvassa, mitää sähkölaitteita ei oo päällä, eli ei oo mitää hätää. Ootetaa et toi menee ohi ja lähetää mun luo" sanon rauhallisesti nostaen tuon syliini.

Joonas

Kiedon käteni Ollin ympärille pitäen silmiäni tiukasti kiinni. Annan kyyneleiden valua poskilleni, sillä on tuo jätkä ennenkin nähnyt minun itkevän.

Kuuntelen vesisadetta, odottaen milloin seuraavan kerran jyrisee. Yritän rentoutua Ollin silittäessä selkääni rauhassa. "Kauan tää kestää vielä?" mutisen säikähtäen jälleen.

"Vähä yli tunti. Joonas kaikki hyvin, kukaa ei kuole" brune kuiskaa, ja pörröttää aivan helvetin rauhallisena hiuksiani. En ymmärrä miten hän pystyy.

Itselläni taas on jonkin luokan paniikkikohtaus menossa, että hyvin meni tämäkin. Toisaalta ei mikään ihme kun miettii kuinka lapsellinen olen. Ihme että jätkät kestää minua oikeasti...

Halaan Ollia tiukemmin hänen silittäessä rauhassa hiuspehkoani. Yritän pitää hengitykseni mahdollisimman rauhallisena, ettei toinen joudu huolehtimaan minusta yhtään enempää.

"Anteeks.." saan sanottua itkuni keskeltä. "Rakas älä pyydä mistää anteeks, ei tässä oo mitää hätää" Olli kuiskaa ja painaa pusun hiuksiini. Alan itkemään vain enemmän miettiessäni meidän bromancea.

Tuo jätkä on nähnyt minut täysin paskana, maailman onnellisimpana, alasti, kännissä, darrassa, panopuuhissa, kusella, ja mitä näitä nyt on. Ja hän on pysynyt silti rinnallani.

Tällaista ystävyyttä olen aina halunnut. Toinen on kuin sisarus itselleen. Joskus voisi motata turpaan, mutta pääosin välitetään ja huolehditaan. En voisi vaihtaa jätkiä pois mistään hinnasta.

"Joonas.. mä kuristun kohta, PERKELE!!" Olli kiljahtaa minun rutistaessa häneltä kylkiluita poikki. "Oot rakas" sanon kyyneleet silmissäni ja painan pusun tuon huulille. "Samoin huomionkipeä takiainen" brune naurahtaa hymyillen.

"On mulla oikee nimiki" hymähdän nojaten päätäni Ollin rintakehään tyytyväisenä. "Joojoo Porko" hän naurahtaa. "Mut huomasitko?" hän jatkaa.

"Mitä?" ihmettelen nostaen katseeni häneen. "Selvisit tästä ukkosesta" Olli hymyilee. "Totta. Mut kiitos kuuluu sulle" totean. "Sähän tästä selvisit. Mä olin vaa tukena" hän hymähtää.

"Ei mitää 'vaan', susta oli helvetisti apua. Jällee. Kiitos" väitän vastaan, ja ennen kuin tämä menisi täydeksi riitelyksi, lyön huulemme yhteen. Kyseenalaistakaa vain rauhassa, mutta tätä me olemme tehneet lapsesta asti.

***

Sanoja: 572

Oikeesti näien bromance ❤️ >>>>>