18. Niko x Olli

162 9 2
                                    

Olli

"Onks sulla puikkoi ja lankaa?" kysyin brunelta joka oli pyytänyt minua keksimään meille tekemistä. "On kai, miks vitussa nii?" hän vastasi huvittuneena ja hämmentyneenä.

"Sähän halusit opetella kutomaan nii nyt olis täydellinen aika" selitin ja lähdin oma-aloitteisesti etsimään lankaa ja puikkoja. "Niin no.. miksei" Niko huokaisi ja ohjeisti etsimään laatikosta Minnan tarvikkeita.

"Mä en sit osaa oikee selittää mut neuvoo osaan" kerroin palatessani sohvalle. Menin istumaan selkänojan päälle, jotta näkisin mitä mies tekee. "Eka tarvitaa kaks puikkoo" aloitin ja pidin ne kiinni toisissaan kädessäni.

"Sit tähän lankaan tehään tämmönen pikkunen solmu, mistä nää kaks päätä mahtuu" selostin ja tein vihreään lankaan solmun ja pujotin puikot siihen. "Sit sä laitat sun käden tällee ja pidät lankaa-" "En mä tuu tajuu mitää" Niko valitti mutta teki niin kuin sanoin.

"Tee kato näi. Mä tiiän et tää voi näyttää ja tuntuu vaikeelta, mut sä oot nopee oppii" tsemppasin ja pidin brunen kädestä kiinni opettaen hänelle miten tehdään silmukoita. "Kokeileppa ite" kehotin hymyillen.

Niko

En edes tiedä miten päädyin tähän tilanteeseen. Kai halusin keksiä Minnalle jonkun omaperäisen synttärilahjan, vaikka olikin vasta huhtikuu. Mutta pitihän sitä kumppanin eteen uhrautua, eikö?

"Noi, kyllä noi 8 riittää" Olli ilmoitti takaani. "Sit vedät jomman kumman puikon nätisti pois, tollee just" hän sanoi minun totellessa. "Vaiha toi puikko sun vasempaa kätee ku kudot oikeella".

"Nyt otat vasemmalta puolelta ton silmukan, se vaa otetaa eikä kudota. Siirrät ton sit seuraavalle puikolle, just noi. Sit tolla puikolla otat seuraavan silmukan vasemmalta päi, nappaat sen langan tuolta ja tiputat vanhan silmukan" brune ohjeisti.

"Eli mitä helvettiä?" huokaisin yrittäen itse, mutta onnistuin vain tiputtamaan sen saatanan silmukan. "Anna mä näytän. En mäkää oppinu tätä sekunnissa. Kato Moilanen harjotus tekee mestarin" hän hymähti.

Katsoin uudestaan mitä ihmettä minun pitäisi tehdä. "Eli laitat puikon tästä läpi, haet langan ja tästä kato syntyy uus silmukka ja toi vanha tiputetaa pois. Ymmärrätkö mitää?" hän kysyi ja ojensi työn minulle takaisin.

"En mut ei kai tää nii tähtitiedettä voi olla. Ainaki luulis nii" mutisin ja yritin erittäin hienoin tuloksin kutoa. "Hyvä Niko, toi meni oikeen. Jatka samalla tavalla" Olli kannusti ja taputti olkapäätäni.

Olli

"Mitä meinasit Minnalle tehä?" kysyin seuraten miehen hidasta mutta varmaa etenemistä. "Varmaa jotai yksinkertasta. Joku rannekoru? En tiiä, eiks se idea sitä paitsi oo tärkein" hän vastasi ja pääsi ensimmäisen puikon loppuun.

"Kuulostaa hyvältä et Minna varmana yllättyy tästäki jo. Sit jatkat vaa. Mut eka aina otetaa kutomatta, voit joskus testaa mitä käy jos kutosit senki. Mut sit kans oo tarkkana ettet tiputa niitä silmukoita vaikka ei sekää olis vakavaa" kerroin.

"Miten mä saisin sen sit takas?" Niko kysyi ja käänsi katseensa minuun. "Ottamalla. Kato tällee" näytin brunelle miten homma tapahtui hänen nyökätessä. "Mut mun pitää lähtee kohta et soita videopuhelu jos et ymmärrä jotai tai tarviit apuu".

"Joo, kiitti vielä!" hän huikkasi keskittyen kutomiseen. "Ja ei muka opi nopeeta" hymähdin itsekseni lähtien eteiseen.

***

Sanoja: 473

En oo tyytyväinen tähän ollenkaa ja kenelläkään tuskin kiinnostaa lukee tällasta mut voi voi 🥲

We Are No Saints, No // Blind Channel OneshotsWaar verhalen tot leven komen. Ontdek het nu