We Are No Saints, No // Blind Channel Oneshots

9. Joonas x Joel

Tw

Joel

Odotin vaikka kuinka kauan. Eikö ne minuuttiviisarit jaksanut tehdä duuniaan? Ei nyt ollut mikään helvetin lounastauko.

Hermostuneena tärisytin jalkaani lattiaa vasten yrittäen olla repimättä hiuksia päästäni. Hulluksihan tässä tuli. Ei sillä että täysjärkinen olisinkaan ollut..

Yritin tasata hengitystäni edes vähäsen. Vitut, en pystynyt tähän. Annoin kyynelien valua poskilleni kiljuen sisäisesti. Odottavan aika on tosiaan pitkä, ei ollut mikään keksitty sanonta.

Nostin joka kerta päätäni kun joku hoitaja meni ohitseni. Ei tietenkään heillä ollut mitään kerrottavaa minulle. Rauhoitu olisi varmasti ollut ainoa asia. Mutta mitenpä tässä nyt rauhoittua.

Paras ystäväni, toisin sanoen veljeni, taisteli hengestään. Minä siitä tulenko hulluksi. Jokaisella omat kärsimyksensä. Jotkut hullut päättivät vahingoittaa sitä enkeliä, mitä en todellakaan hyväksynyt.

Loin katseen käteeni, jossa oli vähän verta. Sen siitä sai kun tappeluun ryhtyi. Mutta Joonasta aioin suojella vaikka sitten hengelläni. Sellainenhan on vain tosiystävyyttä. Taikka hulluutta..

Vilkaisin jälleen kelloa. Se ei selkeästi halunnut toimia. Tai sitten vain odotin liikaa. Hyvin mahdollista. Toisaalta ehkä se oli vain hyvä juttu että kello ei liikkunut kovin nopeasti.

Jos Joonakselle vaikka tehtäisiin joku todella vaarallinen leikkaus jossa taisteltaisiin kelloa vastaan. Siis, minä, Joel Hokka, löysin tästä jotakin positiivista? Ihme oli tapahtunut.

Painoin silmäni kiinni ja upotin käteni hiuksiini nojaten polviini sairaalan penkillä. Annoin kyynelien valua poskiltani leualleni ja sieltä sitten syliini. Epätoivo alkoi ottaa minusta vallan hetki hetkeltä enemmän.

Tuntui vahvasti siltä, että tulisin ensin hulluksi ennen kuin saisin tietää Joonaksen tilanteesta jotakin. Oli se ihmeellistä ajatella, että veljeni henki oli yhtäkkiä täysin lääkäreiden varassa.

Kyllä sitä oppii omituisissa tilanteissa arvostamaan milloin mitäkin. Nyt hetkiä jotka sain viettää sen pörröpään kanssa. Ei kukaan tiennyt tuliko sellaisia vielä lisää..

Havahduin oikein syvällisistä ajatuksistani takaisin tähän maailmaan, kun joku koski selkääni. Nostin pääni pois käsieni suojista ja luulin näkeväni itse Jeesuksen.

"Joonasta voi mennä katsomaan. Hänen pitäisi kyllä herätä pian, mutta se ei valitettavasti ole täysin varmaa. Aika sen näyttää" lääkäri sanoi pahoittelevasti. No ei ollut Jeesus ei..

Lähdin lääkärin perään hänen opastaessa minut Porkon huoneeseen. Tunsin kyynelkanavien aukeavan taas. Istahdin tuolille sängyn viereen ja otin miestä kädestä, joka oli kylmä.

"Sä selviit broidi, niinhän?" kuiskasin epätoivoisena. En ymmärtänyt miksei hänen herääminen ollut varmaa. Oliko se leikkaus mennyt jotenkin pieleen, ja nyt katsottiin kuinka pahasti? Vai mikä juttu tämä oikein oli..

Katsoin kyyneleet silmissäni Joonaksen rintakehän tasaista kohoamista. Hänen sykkeet oli vielä normaalit. Älä hyvä mies hyräile päässäs Flatlinee, se ei nyt oikeesti sovi tähän..

Silitin hänen kättä hellästi peukalollani. Katsoin hänen sykettä omani jättäessä pari lyöntiä väliin. "Joonas sä et voi kuolla nyt" itkin puristaen tuon kättä lujemmin.

Siltä se nyt kuitenkin vaikutti. Hänen syke meni koko ajan alemmas ja en voinut tehdä mitään muuta kuin itkeä ja katsoa kun paras ystäväni kuoli käsiini. Lupasin ettei mikään ollut satuttanut näin paljoa..

"Mä tarviin sua vielä, rakas älä mee" kuiskasin vaikka ei se mitään auttanut. Tunsin pienen, todella hennon ja tavallaan hätäisen puristuksen kädessäni. Vuodatin kyyneleitä varmaan elämäni edestä.

En ymmärtänyt miksei mikään laite huutanut tai lääkäri ei ilmestynyt paikalle. Olin vain huoneessa yksin, sillä Joonas kirjaimellisesti nukkui pois silmieni edessä. Ei helvetissä tässä näin pitänyt käydä.

"Joonas? Mä en pärjää ilman sua, ymmärräks sä? Mä en hyväksy noita sun hyvästejä, meillä on elämä edessä, eiks nii?" itkin epätoivoisena. Mitään kun ei vain ollut enää tehtävissä.

Pidin molemmilla käsilläni blondin vastaavasta ja painoin pääni tuon jalkoihin antaen kyynelien tippua silmistäni. Yritin tasata hengitystäni, joka juoksi pilvissä. Pilvissä, jossa tuo pörröpääkin nyt oli..

***

Sanoja: 560

Fun fact: meen kahen viikon päästä lauantaina hautajaisiin 🥲