We Are No Saints, No // Blind Channel Oneshots

19. Aleksi x Joonas

Aleksi

"Alkaakaapa poijjat joutua, meiän pitää lähtee kohta!" luokanvalvojamme huikkasi saunan ovelta ja jätti minut ja Joonaksen kikattamaan lauteille. "Joo" vastasin lopulta.

Menimme hetken päästä suihkuun. Muut pojat olivat jo menneet pukemaan ja odottivat jo varmaan ulkona pyörien luona. Pesin nopeasti hiukseni jotenkin ja kehoni. Vittumaisena otin suihkun käteeni ja osoitin sillä Joonasta päin.

"Sinä perkele" hän tuhahti yrittäen olla asiallisesti muutaman papan tullessa suihkutilaan katsoen meitä hieman kyseenalaistaen. Tai ehkä vähän enemmän kuin vain hieman..

Virnuillen lähdin pukuhuoneeseen etsien omaa kaappiani. Nappasin avaimen nilkastani mennen numeron 197 luokse. Avasin kaapin ja etsin ensimmäisenä puhelimeni katsoakseni kelloa.

"Vitun vitun vittu kauhee kiire" kirosin alkaen kuivaamaan hiuksiani nopeasti yrittäen toisella kädellä etsiä vaatteitani kaapin pohjalta. "Joonas meillä on kauhee kiire" valitin blondin ilmestyessä näkökenttääni. "Me keretään" hän vakuutti.

Kun sain itsenu kuivatuksi puin nopeasti bokserit ja housut. "Missä mun huppari on?" panikoin etsien kyseistä vaatekappaletta pukien nilkkasukat ja kengät jalkaan. "Onks se siellä ylemmissä hyllyissä?" Joonas kysyi.

"En minä vittu tiiä" tuhahdin sydämeni jyskyttäessä kohta rinnastani läpi. Asiaa ei auttanut jonkun pojan käydessä hoputtamassa meitä vielä lisää. Tunsin jo kyyneleet poskillani tästä ahdistuksesta.

"Aleksi ei mitää hätää. Mä autan ja ootan sua, jättäköön noi muut meiät tänne mut mä en sua jätä. Keskity hengittää mahollisimman rauhassa. Jos ei muuta nii otat mun paian ja käyään koulun jälkee ettii sun. Okei?" blondi kuiskasi vetäen minut halaukseensa.

"Kiitti" mutisin rauhoittuen hänen sanoista hieman. Päästin pojasta irti ja annoin hänen mennä tonkimaan kaappiani lisää. Painoin silmäni kiinni ja keskityin hengittämään rauhassa.

Kyllä kaikki järjestyisi, yritin uskotella itselleni. Pakkasin tavarani kassiin ja tein samoin Joonaksen tavaroille jotta säästäisimme edes hieman aikaa. "En mä löyä. Sit otat mun ja lähetää" Joonas totesi hetken päästä ja laskeutui alas penkiltä.

"Meetkö sä sit ilman paitaa?" naurahdin epäuskoisena pukien blondin hupparin päälleni. "No menen. Mieluummin kuuntelen vittuilut ku et sun pitäs kestää ne" hän vastasi osoittaen minulle hymyn, ennen kuin otti kassimme ja lähti jo edeltä ulos.

Seurasin perässä ja yritin olla nauramatta näylle. Joonas oli kyllä kultainen ystävä, kun uhrautui minun takiani. En kyllä ymmärtänyt minne se huppari oli voinut kadota, mutta ei sillä nyt niin väliä ollut.

Joonas

"Missä Porkon paita on?" pojat huusivat kuorossa kun lopulta astuimme ovista ulos ja lähdimme pyörien luokse. "Aleksilla" vastasin pokkana ja kaivoin avaimet taskustani, aukaisin lukon ja odotin Aleksia.

Kun hän oli saanut pyörän lukon pois, menimme jonon hännille. Menin viimeiseksi, sillä se vain oli kiva paikka. "Lähdetään" luokanvalvojamme huusi ja lähdimme pyöräilemään takaisin koululle.

Huomasin melkeinpä koko luokan kommentoivan sitä miksi meillä meni niin kauan, miksi Aleksilla on minun huppari, ja miksi minä olen ilman paitaa. Ei se nyt niin ihmeellistä voinut olla.

"Jatkakaa te tästä matkaa koululle, muistakaa noudattaa liikennesääntöjä" luokanvaljoja sanoi ensimmäisille jonossa oleville ja odotti heidän menevän ohitseen. "Aleksi ja Joonas, jääkää minun kanssa" hän käski meidän pyöräillessä hänen kohdalle.

"Okei? Jos meinaat kysyy miks mulla ei oo paitaa nii Aleksi ei löytäny omaansa ja meillä oli jo kauhee kiire et meiän olis pitäny olla vähemmän aikaa saunassa, sori siitä" selitin nopeasti yhteen hengenvetoon.

"Ahaa. Osaatteko sanoa missä tämä paita voisi olla?" mies kysyi ja jatkoimme matkaa hitaasti. "En mä kyl tiiä" Aleksi vastasi ja samassa huomasimme parin tytön pyöräilevän meidän luokse kauheaa vauhtia.

"Ope!! Kalle, Simo ja Antti oli ottanu Aleksin hupparin ja ne äskön heitti sen maahan!!" toinen tytöistä selitti hengästyneenä. "Hyvä että tulitte kertomaan minulle. Pojille tulee siitä puhuttelu nyt ainakin. Missä huppari nyt on?" "Mulla" toinen tyttö vastasi ja ojensi sen Aleksille.

"Kiitti paljon" poika sanoi ja riisui pokkana hupparini, heitti sen minulle ja puki oman päällensä. Puin vaatekappaleen päälleni kahden tytön katsoessa meitä punastuneita.

"Kauheen lapsellista piilottaa sun tavaroita tollee. Muista et se ei todellakaa ollu sun syy" sanoin Aleksille kun matka jatkui taas. "Ihanasti sanottu" hän vastasi ja vilkaisi minua hymyillen.

***

Sanoja: 622

Joonas on ihana. <3

Mutta, jos joku nyt ei oo lukenu viestii joka löytyy mun profiilista, niin tää jää toistaseks vikaks oneshotiksi. Alan kirjottaa teille uutta kirjaa ja siitä en osaa sanoa enempää millon alan julkasee saatika mihin kirja liittyy, sen päättää mun mielikuvitus ja motivaatio.

Mut palataan asiaan sitten syssymmällä, hyvää kesänjatkoo teille ❤️