14. Niko x Aleksi

166 12 4
                                    

Aleksi

Mietimme porukalla mitä tilaisimme studiolle syötäväksi, sillä pitähän jokaisen syödä jotenkin. Muutenkin olimme painaneet pitkää päivää, joten tauko oli todellakin paikoillaan.

"Niko hei, onks kaikki hyvin?" kysyin brunelta, joka oli ajatustensa kanssa jossain toisessa ulottuvuudessa. "Nii mitä?" hän havahtui kun ravistelin tuon olkapäitä hieman.

"Nii et onks kaikki hyvin ku näytät miettivän jotaki syvällistä ja oot ihan omissa maailmoissas?" toistin kysymykseni ja aloin olla pikkuhiljaa huolissani. "On joo" Niko mumisi poissaolevana.

Jätin asian sikseen hetkeksi ja menin siivoamaan keittiön pöytää, jotta voisimme syödä siellä ilmeisesti pizzoja, joita Olli ja Joel olivat tilaamassa Tommin vahdinnan alaisena.

Huomasin Nikon lähtevän yhtäkkiä vessaan, mikä herätti vahvoja epäilyksiä vilkkaalle mielikuvitukselleni. "Porko voitko auttaa?" huusin pörröpäälle, joka ilmestyi heti näkökenttääni puhelin kädessään.

"Voiks siivoo tän pöyän ku mulla on Nikolle asiaa?" pyysin Joonaksen vain nyökätessä hymyillen hieman. Osoitin hänelle kiitollisen katseen ja lähdin koputtamaan vessan oveen.

Astuin sisään ja näin Nikon istumassa lattialla sikiöasennossa seinää vasten pää polviin painettuna. "Veli mikä on?" kysyin huolissani ja meni miehen viereen silittäen tuon selkää.

Hän nosti itkuisensa katseensa minuun ja kietoi kätensä ympärilleni. "Heii ei oo mitää hätää, mä oon tässä. Kyllä kaikki järjestyy" kuiskasin ja silitin brunen hiuksia rauhallisesti antaen hänen itkeä olkapäätäni vasten.

Niko

Halasin Aleksia tiukasti yrittäen lopettaa itkemistäni, mutta se vain pahensi asiaa. "Itke vaa kaikki kipu pois, mulla ei oo mikää kiire" hän kuiskasi ja kietoi kätensä paremmin ympärilleni ja silitti itkusta tärisevää kehoani.

En oikeasti tiennyt mitä tuo mies teki täällä. Miksi hänellä edes kiinnosti oliko minulla kaikki kunnossa? Olin vain hyödytön paska joka ei osannut tehdä mitään ja oli vain vaivaksi.

Ei tämä bändi tarvinnut minua oikeasti. He löytäisivät hetkessä paljon paremman laulajan, jolla ei olisi näin paskoja biisi-ideoita joista kansa ei selkeästi tykännyt. Ennen kaikkea jätkien aikaa vain meni kuunnellessa typeriä ehdotuksiani.

Aloin pikkuhiljaa rauhoittumaan ajatusteni vain muuttuessa synkemmiksi. "Haluuks sä puhuu?" Aleksi kuiskasi ja jatkoi selkäni silittämistä rauhassa. "En mä haluu olla vaivaks" mutisin hiljaa.

"Niko-rakas sä et todellakaan oo vaivaks. Jos mä en välittäis susta nii en huolehtis näi. Mikä on?" hän kysyi ja katsoi minua huolestuneena.

"Ette te tarvi mua" aloitin kyynelien valuessa poskiltani. "Mitä sä tarkotat? Totta kai tarvitaan" mies tuhahti ja kuunteli jälleen surkeaa avautumistani joka oli täysin turha.

"Löytäsitte nii helposti mua paremman laulajan teille. Ei meiän bändi menesty vaikka tehtäs mitä. Oon 100% et mua ei tarvita enää, ei musta oo mitää hyöytyy" valitin tuntien sydämessäni piston sanoessani tuon kaiken ääneen.

"Niko lopeta. Jos sä haluut ihan oikeesti lähtee bändistä, nii okei, mut me kyllä pidetään susta kii nii kauan ku vaa mahollista. Niko me ei todellakaa löydettäs mistää sua taitavampaa laulajaa tai sanottajaa.

Ja se et meiän musa ei oo löytäny niitä oikeita ihmisii ei todellakaa tarkota ettei me vielä näytettäs. Ja se ei varsinkaa johu susta, me kaikki ollaan tässä samassa veneessä yhtälailla. Voi veli hyvä ku tietäsit totuuden.

Susta on nii paljon hyötyy ettet oikeesti uskokkaa. Mä en ainakaa tietäis mitä tekisin jos ei olis sunkaltasta bändikaverii saatika ystävää. Mä en tiiä mistä oot tollasta paskaa saanu päähäs, mut me todellaki tarvitaan sua".

Aleksin sanat saivat minut jälleen itkemään. Hän ei todellakaan valehdellut kuin todella harvoin, joten kai hän oli ehkä oikeassa. "Kiitti" vastasin lopulta ja yritin pyyhkiä kyyneleitäni.

"Ei mitää, pelkkää faktaa vaa. Oon nii ylpee susta ku uskalsit puhuu mulle, ei se helppoo oo. Mut Niko me välitetää ja rakastetaa sua enemmän ku uskotkaa, oot todella tärkee" hän kuiskasi ja pörrötti hiuksiani pienen hymyn noustessa huulilleni.

***

Sanoja: 572

Tätä kirjottaessa kello on 7.31 ja olen nukkunut alle viisi tuntia 🤪

We Are No Saints, No // Blind Channel OneshotsWhere stories live. Discover now