We Are No Saints, No // Blind Channel Oneshots

23. Olli x Aleksi

Olli

"Okei, me räjäytetää tää mesta ja näytetää mistä meiät on tehty! Hoo, hoo, hoo, hoo!" huudamme kuorossa jätkien kanssa, ennen kuin alamme yksitellen lähteä lavalle, missä meitä jo odotetaan.

"Let's fucking go!" Niko huutaa mikrofoniin ja alamme vetämään keikkaa. Toisin sanoen tunnin ajan kerromme erilaisia tarinoita biisien muodossa, lähinnä meidän kaikkien elämästä.

Musiikki on aina ollut se ainoa pakokeino, joka toimii aina, on aina saatavilla ja auttaa parhaiten. Ja kaiken lisäksi se on ilmaista terapiaa. Sitten kun vielä näkee muidenkin saavan siitä iloa. En tiedä parempaa asiaa.

Lapsesta asti olen nauttinut soittaa eri soittimia, ja musiikin tunnit olivat ehdottomasti lempituntejani aina kun pääsi soittamaan. Bändin perustaminen ja sen menestyminen oli joskus vain hullu unelma, mutta tässä sitä ollaan.

Pari tuhatta ihmistä on tälläkin hetkellä huutamassa meidän biisejä osaten sanat. Se jos joku tuntuu todella hullulta. Niin ne unelmat nähtävästi vain toteutuu kun niihin jaksaa uskoa tarpeeksi kauan.

Annan katseeni kiertää faneissamme osoitellen muutamia. "Saanko Ollin plektran?" näyttäisi lukevan yhdessä kyltissä eturivissä olevalla tytöllä. Hymyillen osoitan kylttiä ja nyökkään.

Plektrastani luovun joka tapauksessa, joten menkööt sitten hänelle. Lähden kävelemään toiseen päähän lavaa hyppien ja nauttien keikasta. Mitä sitä muutakaan tekisi kuin unelmaa eläisi?

Päätän mennä Aleksin kaveriksi ja laulamme yhdessä taustoja. Huomaan hänen ottavan puhelimensa esille ja kuvaavan Instagram-storyyn pientä pätkää keikasta ja meistä. Keskisormia näyttäen lähden takaisin Porkon luokse.

Aleksi

Hymyillen seuraan Ollin ja Joonaksen soittamista heidän nojatessa toisiinsa. Heidän ystävyyssuhde on jotain niin ihailtavaa ja suloista, ettei mitään rajaa. He ovat täysin erottomattomat.

"Porko eiks se näi oo et näistä faneista lähtee vielä enemmän ääntä?" Olli toteaa mikkiin Joelin ja Nikon lähtiessä välissä juomaan. "Jep, osottakaa Matelan väite todeks" Joonas yllytti ja sai fanit kiljumaan entistä enemmän.

"Mikä meininki tääl on?" vuorostani avaan suuni ja saan vastaukseksi lisää huutamista. Siihen kaikkeen sekoittuu avunpyyntö keskeltä yleisöä. "Hei mikä siellä on tilanne?" Joel kysyy palatessaan lavalle.

"Tarvitaan vettä!" joku huutaa. "Tehkää tietä et saadaan sinne apua. Me halutaan että teillä kaikilla on hyvä olla. Onko siellä joku pyörtyny tai onko jollakki paniikkikohtaus?" Niko tiedustelee huolestuneena.

Ainahan se ikävää on kun jonkun keikka menee tällaisen takia pieleen, mutta sentään hän saa mahdollisimman pian apua. "Muistakaa et ei tässä oo mitää hätää. Joko sinne saatiin vettä?" Joonas huolehtii ja tiiraa yleisöön.

"Vittu tää vauva syntyy nyth!!" kuulemme kaikki jonkun huutavan. "Tehkää tietä tännepäin, meistä kukaa ei oo kätilö et tää Blind Channel baby saa syntyy sairaalassa jos vaa mahollista" Joel naurahtaa keventääkseen tunnelmaa.

Pian synnyttävä nainen on saatu järkkärien luokse ja toivon mukaan hän pääsee sairalaan synnyttämään. "Kaikkee sitä keikalla voi tapahtuu. Mut me taas voitas vetää uus biisi, vai voitasko?" Niko tuumii ja käveli settilistan luo.

"Aa ei se ollukkaa vielä. Mut onko kenellekkään tuttu sellanen biisi ku Wolfpack?" brune mies jatkoi. "Tiiätteks te miten se meneeee?" Joel kysyi ja osoitti mikillään faneja kohti.

Samalla alan heiluttamaan kättäni, ja pian edessämme on kunnon käsimeri. Tuonne olisi aika hauska hypätä, mutta en usko että se olisi millään tasolla viisasta taikka turvallista.

Päätän keskittyä keikkaan. Ehkä me kuulisimme vielä lisää tästä Blind Channel babystä. Varmaan syntyy punainen keskisormi ojossa, jos saan arvata..

***

Sanoja: 511

Kuten huomaatte nii mulla ei ollu tähän mitää ideaa :D