We Are No Saints, No // Blind Channel Oneshots

20. Olli x Tommi

Tommi

"Tommiiiiii, voitko auttaaa", brune valitti ja yritti huonoin tuloksin saada kiristettyä luistimiaan. "Voin. Ootappa hetki", vastasin huvittuneena ja laitoin kypäräni kiinni kävellen Ollin luokse.

"Sä oot Olli Elias Matela 26 vuotta, etkä edelleenkään saa luistimii kiristettyy. Miten sä oot yläasteestakaa selvinny?" huokaisin ja aloin kiristämään miehelle luistimia jalkaan.

"En mä luistellu sillon. Innostus tuli vasta myöhemmin. Mut kuka vittu jaksaa kiristää niitä nii tiukalleeee", Olli mutisi kuin pikkulapsi ja seurasi tekemisiäni keskittyneen näköisenä.

"Minä. Kannatas sunki Matela opetella. Mut siinäpä olis. Toinen jalka kiitos." Ajatuksena oli näin kauniina maaliskuisena päivänä lähteä luistelemaan, kerrankin kun sattui olemaan hetki lomaa.

"Ei mun tarvi ku mulla on sut", hän virnisti tyytyväisenä vastaukseensa ja nousi ylös lähtien jäälle päin. "Kypärä päähän", huomautin ja nappasin tuon kädestä kiinni. "Käyttäydyt ku mikäki teini", huokaisin ja ojensin kypärää.

"Älä leiki mun iskää tai äitii, okei?" hän tuhahti ja vastahakoisesti otti kypärän vastaan ja laittoi sen päähänsä. "Toi on hyvin halpa henkivakuutus, muistappa se", vastasin ja laitoin omani päähän.

Lähdin ennen Ollia jäälle. Ihme ja kumma ettei täällä ollut ketään muita. Joonas ja Joel olisivat varmana mielellään mukanamme, mutta vähän vaikeaa Helsingistä käsin, siellä heillä on omia asioita hoidettavana.

Mutta pärjäämme me Oulun poijjat oikein hyvin. "Minne ihmeeseen taas jäit?" huusin tuolle pukukoppiin. "Yritän totutella näihin jalkakoppeihin jossa on vaa yks terävä tikku, jonka varassa mun pitäs pysyy pystyssä. Tunnetaan myös nimellä luistimet", hän päästi turhautuneen sävyisen sanatulvansa suustaan.

"Selvä", vastasin huvittuneena ja yritin olla nauramatta toisen turhautuneisuudelle. Ajatuksisssani luistimeni tökkäsi johonkin jääpaakkuun, kun luistelin takaperin, joten kaaduin kauniissa kaaressa selälleni.

Olli

Viimein pääsin jonkinlaiseen tasapainoon luistimieni kanssa. Heti kun astuin kylmään pakkasilmaan näin Tommin lentävän selälteen. Repesin nauramaan ja menin tuon luokse yrittäen lopettaa nauramistani.

"Ootko okei?" kysyin ja hän vain näytti peukkuaan kiroillen samalla. Autoin brunen ylös ja lähdin luistelemaan eteenpäin pitäen häntä edelleen kädestä vetäen tätä perässäni.

"On kyllä ihana ilma", Tommi jatkoi sitten positiivisuuttaan ja puhui taas niinkin mielenkiintoisesta aiheesta kuin sää. Vaikka ei hän väärässäkään ollut, oli hyvä ilma ulkoiluun.

"Sä oot kyllä vanhus", vittuilin tönäisten häntä hieman. "No kyllä nyt on, ei se tee musta vanhaa et puhun säästä", brune huomautti. Hän tönäisi minua takaisin, joten lähdin häntä karkuun.

Tommi oli kuitenkin minua huomattavasti pidempi, joten hänellä oli pidemmät jalat, joten totta kai hän sai minut hetkessä kiinni.

Pian olinkin ilmassa, ja sen jälkeen lumihangessa. Mies hyppäsi päälleni minun kiljuessa kuin pikkulapsi. "Ei tän painimista pitäny ol- TOMMI SAATANA!!" kiljuin miehen heittäessä lunta kasvoilleni.

"Älä töni", hän sanoi pokkana ja katsoi minua virnuillen. "Älä tapa mua", valitin yrittäen potkaista Tommia, mutta en saanut liikutettua itseäni. "Mä oon ihan märkä", marisin.

"No anna ku minä kuivaan", hän huokaisi ja nousi päältäni vetäen minutkin ylös. Yritin pysyä tasapainossa, kun brune puhdisti lunta perseestäni ja jaloistani.

"Ollaan nätisti, tänne tuli muitaki", brune kuiskasi kietoen kätensä ympärilleni. "Oo ite", mutistin hänen rintakehää vasten.

"Tehäänkö ruusu?" Tommi ehdotti. Nyökkäsin päästäen hänestä irti ja lähdin luistelemaan toiseen suuntaan. Kentän toisessa päässä käännyin takaisin ja lähdin luistelemaan miestä kohti.

Brunen tullessa tarpeeksi lähelle otin hänen kädestä kiinni ja pyörimme ympyrää muodostaen ruusun tapaisen kuvion jäähän.

***

Oliks tää sekava 🥲